”Vaimokin oli, että nyt menet siihen bändiin” – näin syntyi yhtye nimeltä Moon Shot

Iiro Kuosmanen

Kolmen maineikkaan suomalaisen yhtyeen jäsenistöstä koottu Moon Shot julkaisi viime viikolla debyyttialbuminsa. Ari Väntänen jututti bändiä Soundiin 9/21, lue katkelma pitkästä haastattelusta tästä.

Tässä jutussa ei käytetä kertaakaan sitä ohueksi kulunutta s-sanaa. Ei, vaikka mieli tekisi – soittavathan Moon Shotissa sentään Children Of Bodomin basisti, Lapkon laulaja ja Disco Ensemblen kitaristi ja rumpali. Sanottakoon mieluummin vaikka niin, että jätkillä on mittavat ansioluettelot.

Moon Shotin nimekäs henkilögalleria on osittain looginen, osittain yllättävä. Selkein yhteys löytyy Lapkon ja Disco Ensemblen väliltä. Vuonna 1996 perustettuina vaihtoehtorockbändeinä ne kuuluivat samaan 2000-luvun rockin koulukuntaan ja sukupolveen.

Kuten puheenparrestakin voi päätellä, kitaristi Jussi Ylikoskella, rumpali Mikko Hakilalla ja laulaja Ville Maljalla on muutakin yhteistä. Heidän juurensa ovat samassa maakunnassa, nimittäin Satakunnassa. Disco Ensemble perustettiin Ulvilassa, Lapko Harjavallassa.

– Vuonna 1997 tai 1998, kun Disco Ensemblen nimi oli vielä DisCo., me oltiin Lapkon kanssa samalla keikalla Harjavallan Hiittenharjulla. Me ei varmaan juteltu silloin mitään, mutta hahmot tulivat tutuiksi, Ylikoski muistelee.

Malja jatkaa, että ensimmäisen kerran he juttelivat porilaisessa yökerhossa joskus hyvin kauan sitten.

– Tapasin Jussin ja Mikon Club Moossa, vai olikohan se Jungle Jane, Malja muistelee. – Silloin oli sellainen vuosi, että mun ei todellakaan olisi vielä pitänyt missään yökerhoissa olla.

Noiden aikojen jälkeen Lapkolle ja Disco Ensemblelle on kertynyt paljon yhteisiä kilometrejä. Kumpikin bändi lopetti toimintansa kuudennen albuminsa jälkeen. Lapko soitti toistaiseksi viimeiset keikkansa vuonna 2016, Disco Ensemble teki jäähyväiskiertueen pari vuotta myöhemmin.

Lapkon lopun aikoihin Malja vieraili Ylikosken Big Pharma -sooloprojektin levyllä. Kitaristi sanoo, että siitä ei ollut pitkä matka yhteisen bändin perustamiseen.

– Ehdotin Mikolle, että kysytään Maljaa laulajaksi. Mikko päivitteli, että miten se ei tullut hänelle lainkaan mieleen, vaikka se oli ihan selkeä juttu, Ylikoski kertoo. – Soitin Villelle vuonna 2018, ja me puhuttiin tämän bändin perustamisesta. Sovittiin, että jatketaan juttua sitten, kun Disco Ensemblen jäähyväiskeikat on soitettu. Seuraavana keväänä me startattiin Moon Shot, ja Ville soitti Henkalle.

Henri Seppälän muusikon ura lähti etenemään silloin, kun Malja ja Ylikoski perustivat ensimmäiset tunnetut bändinsä. Henkka T. Blacksmith, kuten hänet metallimaailmassa tunnettiin, liittyi Children Of Bodomia edeltäneeseen Inearthediin vuonna 1996. Kansainväliseksi menestysbändiksi kasvanut Children Of Bodom lopetti toimintansa kymmenennen albuminsa Hexedin (2019) jälkeen.

Malja muistaa tavanneensa Seppälän ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa ”Helsingin sumuisessa yössä” ja myöhemmin Kuopiossa, kun basisti ilmaantui sinne katsomaan Lapkon keikkaa. Vaikka miehet olivat etäisesti tuttuja, menestyneen metallibasistin pyytäminen uuteen rockbändiin ei ollut mikään selviö.

– Kyllä siinä piti miettiä, että voiko Henkkaa edes kysyä tähän ja että voisiko se lähteä mukaan tällaiseen.

– Joo, Bodomin saavutukset ovat niin omassa luokassaan, Ylikoski täydentää.

– Mutta toisaalta mulla oli sellainen käsitys, että sen bändin sisällä vallitsi tosi maanläheinen mikroilmasto, vaikka puitteet olivat suuret.

Seppälä kertoo, ettei hänellä ollut aikomustakaan jatkaa soittamista.

– Kun Bodom teki hajoamispäätöksensä, mietin ihan vilpittömästi, että en soita enää mitään. Olin aina ajatellut, että kun Bodom lopettaa, mäkin lopetan, koska en kuitenkaan saisi vastaavia kicksejä mistään muusta. Mutta sitten Bodomin teknikko kysyi, saako Maljan Ville soittaa mulle. Annoin numeroni, ja Ville soitti ja kertoi homman nimen.

Maljan ehdotus uuden bändin perustamisesta oli Seppälästä ”kiva ja imarteleva”.

– Kuuntelin jätkien uusia demoja ja huomasin saavani niistä juuri niitä kaipaamiani kicksejä. Mun olisi ollut vaikea liittyä Bodomin jälkeen mihinkään metallibändiin, mutta tämä olikin eri juttu. Olen aina ollut utelias tutustumaan uusiin alueisiin, Se oli mulle uudenlaista musaa. Biisit olivat niin hyviä, että päätin hypätä päistikkaa mukaan. Kun vaimokin oli, että ”joo joo, nyt meet siihen bändiin”, niin sanoin, että selvä. Sitten me tavattiin Jussin kanssa ekan kerran. Istuttiin niiden taloyhtiön pihakeinussa juttelemassa.

– Henkka totesi silloin, että ei tää ainakaan biiseistä jää kiinni, Ylikoski sanoo ja hymyilee.

Biisit kuin bensaa

Moon Shot lähti liikkeelle nimenomaan biiseistä. Tuotteliaana säveltäjänä Ylikoski oli demottanut ”file-kassillisen” uutta materiaalia, johon Malja ryhtyi työstämään lauluosuuksia. Laulaja huomauttaa, että erikoisesta lähtöasetelmasta huolimatta Moon Shotia puski eteenpäin pelkästään musiikin voima.

– Se oli hyvä järjestys tehdä asioita, Ylikoski lisää. – Harmillisen usein bändejä perustetaan puheiden eikä musiikin varaan.

Kitaristi jatkaa, että Moon Shot rakensi ensimmäistä albumiaan kauan ainakin verrattuna siihen, miten heillä on aiemmin ollut tapana työskennellä.

– Me äänitettiin eri paikoissa ja monessa osassa, ja ekan studiosession jälkeen tehtiin vielä ihan uusia biisejäkin. Hommassa oli paljon kivoja elementtejä. Tällä kertaa kukaan ei ollut studion jälkeen hapoilla.

Seppälä jatkaa, että heidän kaltaisistaan tyypeistä prosessi tuntui erikoiselta.

– Mehän tullaan aika konservatiivisesta studiotyöskentelytaustasta. Sellaisesta, jossa harjoitellaan treeniksellä kymmenen biisiä ja sitten käydään nauhoittamassa ne neljässä viikossa. Confession tehtiin ihan eri tavalla, palasissa, kaikessa rauhassa. Me palloteltiin eri versioita biiseistä. Sellainen tapa tehdä oli uusi ja hemmetin siisti kokemus.

Malja lisää, että uusi työskentelytyyli ei ollut pelkästään hyvää vaihtelua vaan myös hyödyllistä.

– Lapkon levytyssessiot olivat kestäneet jo monta viikkoa, kun lopulta koitti aika alkaa laulaa. Siinä vaiheessa olin jo aivan lopussa ja ulkona todellisuudesta. Moon Shotin laulusessioissa ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin laulamista, jolloin pystyin oikeasti keskittymään. Sama juttu muiden soitinten äänityksissä. Kaikki keskittyivät omaan kaistaansa.

Maljan kaista vaikuttaa paljon entistä leveämmältä. Lapkon levyillä hän lauloi usein todella korkealta, mutta Moon Shotin biiseissä hänen äänialansa on laajempi varsinkin alarekisterissä.

– Se johtuu siitä, että me käytiin biisien vireet ja sävellajit tosi huolellisesti läpi siitä kulmasta, että mikä toimii laulun kannalta parhaiten, Malja kertoo. David Bottrill (Moon Shotin levyn tuottaja, Lapkonkin kanssa aikoinaan työskennellyt kanadalainen) ihmetteli studiossa, että miten laulu- ja soittojutut osuvatkin näin harvinaisen hyvin yhteen. Se oli vaikuttunut siitä, että me oltiin nähty niin paljon vaivaa.

Jos Confessionin esituottaminen oli perusteellista, sitä oli myös postproduktio-osuus.

– Me tehtiin Julius Maurasen kanssa pitkä jälkituotantosessio, jonka aikana biisit ottivat vielä pitkiä harppauksia eteenpäin, Ylikoski sanoo. – Se, että kaikki ei vielä äänitysten jälkeen ollut kiveen hakattua, oli myös uutta meille kaikille.

Seppälä naurahtaa, että kaiken tuon jälkeen levy tuli valmiiksi yhtäkkiä ja yllättäen. Confession olisi ennättänyt kauppoihin jo kesällä 2020, mutta bändi ja etenkin sen taustavoimat halusivat katsoa, miten kauan pandemian synnyttämät poikkeusolot lopulta kestäisi vät.

­– Silloinhan syntyi sellainenkin koulukunta, joka halusi piristää koteihinsa sulkeutuneita ihmisiä julkaisemalla uusia levyjä, Malja huomauttaa. – Kukaan ei tietenkään voinut tietää, miten kauan keikkailu tulee olemaan mahdotonta.

Moon Shotille liittyminen eristyspiristäjiin olisi ollut virhe. On eri asia, julkaiseeko vakiintunut artisti välityön karanteeniolojen iloksi vai heittääkö uusi bändi ratkai sevan debyyttialbuminsa maailmalle olosuhteissa, joissa se todennäköisesti unohtuisi nopeasti.

– Ei se kuitenkaan kaukana ollut, ettei sitä pantu ulos liian aikaisin. Siinä kohdassa hosuminen olisi ollut katastrofi. Onneksi me maltettiin olla kiirehtimättä, Ylikoski sanoo.

– Siihen vaikuttivat paljon meidän luottotyypit, kuten Fullsteam Agencyn Toni Ritonen ja manageri Urs Middelhauve, Seppälä kertoo. – Hatunnosto heille, että saivat pidettyä meidät aisoissa.

Teksti: Ari Väntänen
Lue koko haastattelu Soundista 9/21.