Levyarvio: Korkeat ennakko-odotukset ylitetään kirkkaasti – Moon Shotin kipinöivä massa täyttäisi isommankin areenan

Moon Shot
Confession
Moon Shot Music

Kun bändi, jonka jäsenistön historiasta löytyy sellaiset kokoonpanot kuin Lapko, Disco Ensemble ja Children Of Bodom, julkaisee esikoislevynsä, ovat ennakko-odotukset luonnollisesti varsin korkealla. Onkin suuri ilo kertoa jo näin heti kättelyssä, että odotukset täytetään ja ylitetään kirkkaasti.

Moon Shot sai alkunsa, kun vuonna 2018 uransa näyttävästi yhdeksän loppuunmyydyn Tavastian-keikan putkeen paketoineen Disco Ensemblen kitaristi Jussi Ylikoski ja rumpali Mikko Hakila päättivät pistää pystyyn uuden rockbändin. Muutamia kappaleita demotettuaan kaksikko alkoi pohtia musiikkiin sopivaa laulajaa päätyen Lapkon Ville Maljaan, joka saatiinkin varsin helposti suostuteltua mukaan syksyllä 2018. Puuttuva palanen eli basisti saatiin Henri ”Henkka T. Blacksmith” Seppälästä, jolla oli nyt aikaa uudelle bändille Children Of Bodomin soitettua viimeisen keikkansa joulukuussa 2019.

Nelikon ote on varmaotteisen jykevää ja sen korkeaoktaaninen rockmusiikki vyöryy päälle valtavana.

Bodom-fanien ei tosin kannata innostua liikaa, sillä metallimättöä ei Moon Shotin musiikista löydy, mutta sitä vastoin Lapkon ja Disco Ensemblen ystävät ovat bändin äärellä enemmän kuin kotonaan. Moon Shotin musiikkia kuvaavat parhaiten sanat iso, voimakas ja melodinen. Nelikon ote on varmaotteisen jykevää ja sen korkeaoktaaninen rockmusiikki vyöryy päälle valtavana, hardcoresta kumpuavaa energiaa kipinöivänä massana, joka täyttää isommankin areenan. Kun päälle yhdistetään vielä häpeilemättömän tarttuvia ja popahtavia melodioita, on koko areenallinen kuulijoita saatu koukkuun.

Orkesteri on fiksusti malttanut kypsytellä ja hioa debyyttiään rauhassa (toki koronakin on tuonut lisää aikaa), mikä näkyy koherenttina ja vahvana kokonaisuutena. Kaikessa tekemisessä näkyy ja kuuluu luonnollisesti myös jäsenistön aiempi kokemus. Kvartetti pelaa ja soi todella hyvin ja luontevasti yhteen. Into ja soittamisen riemu välittyvät.

Kvartetti pelaa ja soi todella hyvin ja luontevasti yhteen. Into ja soittamisen riemu välittyvät.

Monesti bändit, jotka erikseen mainostavat tekevänsä isoa areenarockia, osoittautuvat lopulta joko varsin kädenlämpöisiksi tai irvistyttävän juustoisiksi. Moon Shotin tapauksessa näin ei kuitenkaan ole vaan sen kappaleissa on oikeasti särmää ja autenttista suuruutta. Samalla musiikista löytyy myös tarttumapintaa ja se on helposti lähestyttävää. Takuuvarmaa festarikamaa, jolle luulisi löytyvän kuulijakuntaa myös kotimaan rajojen ulkopuolella.

Merriam-Webster-sanakirja määritelee termin ”moon shot” seuraavasti: ”äärimmäisen kunnianhimoinen projekti tai tehtävä, jonka tarkoitus on saavuttaa monumentaalinen tavoite”. Orkesterin nimi kertoo siis jo kaiken oleellisen sen tulevaisuudensuunnitelmista, asenteesta ja musiikistakin. Mikäli kaikkia paukkuja ei ladattu heti esikoispitkäsoittoon vaan ruutia ja puhtia riittää vielä tulevaisuudessakin, on yhtyeellä todellakin kaikki edellytykset nousta korkeuksiin. Miksei jopa sinne kuuhun asti.