Livearvio: Maa mudassa ja esiintymislavat tulessa – Roskilde Festival on maineensa veroinen

Karoliina Kantola

Roskilde Festival
Roskilde, Tanska
29.6.–6.7.2019

Teksti ja kuvat: Karoliina Kantola

Yli 100 000 myytyä lippua, lähes 190 esiintyjää, kahdeksan esiintymislavaa ja 30 000 vapaaehtoistyöntekijää noin 2 500 neliökilometrin laajuisella alueella. Nämä tekevät Roskilde Festivalista Pohjois-Euroopan suurimman musiikkifestivaalin. Musiikki soi Kööpenhaminan naapurikaupungissa koko viime viikon, ja itse päätapahtuma kesti keskiviikosta lauantaihin. Ajoittaisista rankkasateista huolimatta se oli erittäin hyvä viikko.

Yleisön laajasta ikäspektristä ja genrevalikoimasta sai esimakua heti keskiviikkoiltana, jolloin esimerkiksi tunnetulla Orange Stage -päälavalla esiintyi niin Bob Dylan kuin Cardi B. Dylania olivat tulleet katsomaan he, jotka ovat eläneet hänen kanssaan kaikki nämä vuosikymmenet, sekä he, jotka ovat viime aikoina löytäneet hänet vanhempiensa levyhyllyltä tai Spotifysta. Kuten ehkä arvata saattaa, Dylanin tulkinnat eivät kuitenkaan olleet niitä samoja, joita hänen levyillään soi. Myös joidenkin klassikkokappaleiden alussa moni kuuntelija näytti aluksi arvailevan, minkä laulun uutta sovitusta Dylan laulaa puheenomaisella tyylillä karhealla äänellään. Papukaijamerkin ansaitsee bändi, joka piti festaritunnelmaa yllä silloinkin, kun Dylan ei.

Viikonloppuna rap-, pop-, folk-, jazz-, raskaan rokin ja elektronisen musiikin tarjonnasta oli runsaudenpulaa. Hip hop -skeneen vihkiytymättömätkin huomasivat, että esimerkiksi tanskalainen Bikstok sekä legendaariset Wu-Tang Clan ja Cypress Hill vetivät äärimmäisen viihdyttävät ja pitkät show’t. Yksi Jazz-helmistä oli lontoolainen Sons of Kemet XL, jossa kuultiin muun muassa – ei enempää tai vähempää kuin – neljän massiivisen rumpusetin soittoa, upeaa tenorisaksofonitulkintaa, vieraileva vokalisti ja yli viiden minuutin mittainen tuubasoolo.

Kuva: Karoliina Kantola

Niin ikään brittipopin ystäviä oli kosiskeltu Roskildeen sellaisilla nimillä kuin Johnny Marr ja Noel Gallagher’s High Flying Birds. Kuten reilu kaveri tekee suurfestareilla, Marr soitti sekä The Smithsin että soolouransa kappaleita. Gallagherkin kysyi yleisöltä, pitääkö se Oasiksen kappaleista, ja kun yleisö huusi myöntävästi, hän alkoi soittaa omaa biisiään. No, sai yleisö sittemmin laulaa mukana myös Wonderwallia ja Don’t Look Back in Angeria.

Mainittakoon myös upeat Janelle Monáe ja Marina, joiden keikat menivät harmillisesti osittain päällekkäin muiden kovien nimien kanssa. Marinan keikkaa ei olisi millään halunnut jättää kesken, mutta The Curen vuoksi oli lähdettävä. Ja missä kunnossa bändin pillifarkkuiset ja meikatut pojat – nyt jo vanhat miehet – olivatkaan! Yli kaksituntisen keikan aikana bändiläiset näyttivät todella nauttivan esiintymisestä yhdessä, ja niin nautti yleisökin.

Ja lopuksi, Tanskassa nähtiin myös suomalainen artisti. Alma oli bookattu lauantai-illalle pienelle lavalle, mutta sen lavan hän otti kyllä haltuunsa. Alman diskografia ei ole vielä järin suuri, mutta sen jokainen kappale sytytti katsojat täysin. Kuten muuan seurue yleisöstä totesi: yksi festivaalin parhaimmista vedoista.

Roskilden pyöräparkki ja leirintäaluetta. Kuva: Karoliina Kantola