Eeppisyydessä on näinä päivänä erikoista ja vanhahtavaa viehätystä. Modernissa maailmassa perinteiset suuret kertomukset kun ovat menettäneet merkityksensä ja porukoituminen, individualismi ja instant-kulttuuri ovat tulleet tilalle.
Arcade Firen aikaisempien levyjen aiheet, ystävien hautajaisia käsitellyt Funeral (2004) ja apokalyptinen Neon Bible (2007) olisivat kenelle tahansa artistille melko massiivisia teemoja. Jotenkin springsteenmaiselta kuulostava otsikko The Suburbs jatkaa suurien kokonaisuuksien perinnettä. Kolmannella albumillaan tiedostava kanadalaiskollektiivi muistelee lähiönuoruuttaan ja on huolestunut siitä, kuinka perinteiset (mielen)maisemat rapautuvat kiihkeästi muuttuvassa maailmassa. Sopeutumattomuutta, levottomuutta ja yksinäisyyttä siitä seuraa.
Levyn aloittava biisikolmikko on pelottavan vaikuttava. Maanläheisesti teemaan johdatteleva The Suburbs soi vailla minkäänlaista neuroottisuutta ja yhtyeen sointi on akustisine kitaroineen ja pianoineen yllättäen entistä luomumpi. Kappaleen kertosäkeen melodia on yksi yhtyeen uran uljaimmista ja osoittaa sen, kuinka omaperäisiä Win Butlerin laulamat sävelmät parhaimmillaan ovat. The Smiths -tyyliseen, koukuttavaan bassokulkuun perustuva Ready To Start pureutuu nuoruuden kaunoihin ihanalla, nostalgian herkistämällä vimmalla. Ahdistuneen ja satiirisen Modern Manin rytmisesti toimiva riffittely kiteyttää tekstin tunnot upeaksi hitiksi.
Eivätkä huiput siihen lopu. Green-levyn aikaisen (1988) REMin areenarockista muistuttavat City With No Children ja Suburban War ovat stadion-anthemeina yksinkertaisesti nerokkaita. Win Butlerin kiihkeän ja emotionaalisen laulun lisäksi miehistöstä nousee edukseen etenkin hänen basistiveljensä Will, jonka ekonominen mutta melodisesti viisas ja laulumelodiaa kuunteleva soitto nostaa monet kappaleet uudelle tasolle.
Arcade Firen suureellinen estetiikka nojaa vahvasti 1980-lukulaiseen, uustraditionaaliseen kollektiivisuuden ja alkuperäisyyden viettiin. Niin vanhanaikaiselta kuin se kuulostaakin, The Suburbs toimii juuri teemansa ansiosta. Kyseessä on vähintäänkin edeltäjiensä tasoinen eepos ja se kiteyttää vaikuttaviksi musiikiksi ja sanoiksi 1980- ja 1990-lukujen indierockista, kirjallisuudesta, ilmastonmuutoksesta ja lähiruoasta kiinnostuneen vihersukupolven maailmankuvan.
Kolmella levyllään Arcade Fire on luonut myös oman täysin tunnustettavan soundinsa. Ei siis ihme, että suosiota riittää. Täydelliseksi sukupolvilevyksi The Suburbs on kuitenkin inasen ylipitkä.
