Arvio: Amaranthe tarjoaa levyllisen taas sitä samaa – yhtyeen hyvät ja huonot puolet pysyvät muuttumattomina

Amaranthe
Manifest
Nuclear Blast

Amaranthe, tuo diskometallin Mercedes-Benz, on vaihtanut levy-yhtiötä. Se ei toki kuulu missään, sillä bändin kuudes albumi Manifest tarjoaa taas yhden tuiki tutun kuuloisen serviisin rytmikkäitä säkeistöjä, vastustamattoman tarttuvia melodisia kertosäenostatuksia, lähes tukkoon turbotuotettuja soundeja, sähköistä säksätystä, suvereenisti asiansa osaavan laulajatroikan taitavaa roolittamista ja sen puolipakollisen superballadin.

Bändin pomo, kitaristi Olof Mörck ei rohkene rassata göteborgilaisbändin reseptiä. Miksi hän niin tekisikään, kun kaava on voittavaksi todettu. Poikkeamat vanhaan ovat tuskin havaittavia: lyhyt, itämaisen oloinen lauluosuus kappaleessa Make It Better sekä tietenkin kuuluvimpana Battle Beastin Noora Louhimon sävykäs vierailu biisissä Strong.

Levyllinen samaa vanhaa ja tuttua siis, mutta siitä Amaranthelle on hattua nostettava, että vaikka sen keinovalikoima on musiikin tyylin vuoksi kapea, Mörck taitaa tanssihevitamppaustensa dynamiikan, melodiat ja breakdownit kuin mestari ja kaverin hittikynässä riittää lyijyä levystä toiseen. Siksipä Manifestin(kin) biiseistä jokainen on parempi kuin minkään muun diskohevibändin paraskaan ralli.