On aika vetää glitterhousut jalkaan ja avata ponnari. Glam rockin malliesimerkkinä tunnettu The Darkness on täällä taas ja syöttää aamupalaksi Dreams on Toastin. Ja se maistuu hyvältä.
Bändin unohtumattoman esikoisalbumin Permission to Landin julkaisusta on yli kaksi vuosikymmentä, mutta nelihenkisellä miehistöllä vaikuttaisi olevan edelleen energiaa. Yhtyeen jäsenet eivät toki ole enää kolmekymppisiä, mikä tulee levylläkin esille.
Ikääntyminen huolestuttaa kappaleessa Mortal Dread, mutta onneksi heti seuraava raita Don’t Need Sunshine alkaa optimisesti sanoilla ”I’m alive, and I love it”. Kyseinen kappale on viimeisen päälle The Darknessia, eikä ykkössolisti-kitaristi Justin Hawkinsin ylärekisteristä uskoisi, että laulaja on keski-ikäinen.
Brittibändin kahdeksas studioalbumi on monipuolisempi kuin moni edeltäjänsä, ja levy on saanut kehuja muuallakin. Tyypillisestä glamistä poikkeavia rytmejä ja sointuja kuullaan muun muassa kantrivivahteisissa Hot on My Tailissä ja Cold Hearted Womanissa.
Kaikkiaan Dreams on Toast sisältää kymmenen jalan alle käyvää kappaletta, ja levyn Member’s Edition tarjoaa vielä neljä biisiä lisää. Glitterhousuille – tai cowboyhatulle – on siis käyttöä.
