THE DARKNESS: Permission To Land

Onko tämä mahdollista? Onko tämä totta? Kyllä, on kesä 2003 ja Englannin albumilistan toisella sijalla keikkuu yhtye, jonka musiikki on riettaasti yliampuva yhdistelmä 1970-luvun rockin tolkuttomimpia piirteitä.

The Darknessin ytimen muodostavat Hawkinsin veljekset Justin ja Dan tovereineen antavat brittiläiselle musiikkiteollisuudelle tervetulleen yllätyslitsarin. Tätä menestystä ei nimittäin kukaan ole osannut laskelmoida tai suunnitella. Mutta nyt sitä saa: tanakoita vanhan liiton hard rock-riffejä, maukkaasti ulvovia kitarasooloja, ruokottominta vokaaliteatteria sitten Freddy Mercury -vainaan loistonpäivien ja taivaaseen kurkottavia glam-melodioita, joita harva pystyy pokerilla vetämään. Nelikko keittää näistä yli kaksikymmentä vuotta pannassa olleista raaka-aineista tämän vuoden hauskimman rock-levyn. Tämä on musiikkia, joka on teoriassa yök mutta käytännössä nam.

Vaikka The Darknessin laskeutumislupa pakottaa hymyn huulille, kysymys ei ole huumorimusiikista ja taitavasti toteutetusta soivasta vitsistä. Varhaiselta Queeniltä, Cheap Trickiltä, Thin Lizzyltä ja muilta ison rockin kulta-ajan klassikoilta imetyt ideat eivät myöskään juutu Permission To Landillä pastissin tai camp-henkisen roolileikin tasolle. Tämä on oikeasti sydämellä, sielulla ja helvetillisellä taidolla tehtyä tapporokkia. Mitä sitten jos Justin Hawkinsin falsettikujerrus lähestyy kerran kymmenessä sekunnissa naurettavan rajaa? Mitä sitten, jos velipoika Danin kitaranlaulatus tuo mieleen menneiden aikojen stadion-konsertit? Mitä sitten jos yhtyeen rytmiryhmän soitossa ei kuulu yhtään vuoden 1977 jälkeistä vaikutetta? Tärkeää on se, kuinka vakuuttava The Darkness on ja kuinka hyvin se on musiikkinsa rakentanut.

Yhtye uskaltaa lähteä viivalle todella kovien poikien kanssa, eikä jää pölyyn yskimään. Black Shuckin riffi saa varmasti hyväksyvät virnistykset Youngin veljeksiltä samalla, kun Friday Night ja Love is Only a Feeling pakottavat jokaisen 1970-luvun power pop -veteraanin peukut pystyyn. The Darknessissa on harvinaista potentiaalia eri sukupolvien yhteiseksi suosikiksi. Punkin jälkeen puutteessa eläneille hard rock-konkareille Permission To Land on varmasti virkistävä ja toivoa herättävä "kunnon musan" paluu. Nuoremmille The Darknessin tyrmäävä esikoinen voi tarjota yllättäviä tuulahduksia toisenlaisen rockin todellisuudesta.