Pian neljännesvuosisadan ajan levyjensä määrätietoisella poljennolla ilahduttanut Viikate esittelee Hiljainen-albumilla uusiutuneen kokoonpanonsa, ja jatkaa tyylikkäästi painavan perusilmaisunsa laventamista.
Hiljaisen nimiraidan western-soundisen rautalankakitaran ja melodian lähes surumarssinen kauneus sulautuvat Viikatteen käsissä henkisyyttä huokuvaksi fuusioksi. Se kalpea nainen muistuttaa säröineen ja jykevine beateineen mistä Viikatteessa alkujaan oli kyse. Kaarle Viikatteen visiota ei olisi olemassa ilman uskottavan suomenkielisen metallin kantayhtyeenä latua avannutta Lyijykomppaniaa.
Vertauskuvallinen Juurettomat tarjoaa taustalauluineen mahtipontisuutta ilman bändin prototyyppistä raskautta. Albumin kuningasraidaksi ilmoittautuu ylevän puolikansanmusiikilliseen kitarakuvioon nojautuva Klovni Mortem, jolla melodia ja päälle vyöryvänä svengaava rytmi imaisevat vastustamattomasti mukaansa.
Soolopianoesitys Hidasta surumielistä musiikkia on minuuttinsa ajan juuri sitä. Monipuolisen sävykkäillä koskettimilla maustetun ja totutun alakuloisen Hiljaisen suurin tyylillinen yllätys on sittenkin kiihkeä Yö yksin suutelee, joka paljastuu lopulta myös Viikatteen uuden rumpalin, Ohto Pallaksen bravuuriksi.
