Melko pian vuosien 1998-2003 riippumattomat pienjulkaisut koonneen Kuutamourakat-kokoelman jälkeen Viikate hemmottelee murhemielen ja alakulon ystäviä toisella massiivisella yhteenvedolla. Parrun pätkiä sitoo yhdeksi nipuksi neljä Ranka-merkille tehtyä ep:tä. Viikate peruuttaa Kuolleen miehen kupletista kohti Alakulotettuja tunnelmia unohtamatta hetkeksikään, että aito ja miehekäs soitto ja laulu ovat suruista tehdyt. Viikate pitää rockinsa kiinni paitsi vuodenaikojen kierrossa myös mustavalkoisten Suomi-filmien ikuistaman menneisyyden hartaudessa.
Kitaristi-laulaja Kaarle Viikatteen kirjoittamien miellyttävän raskaaseen asuun puettujen tarinoiden lomaan Viikate sirottelee kolme tyystin eri maailmoista tulevaa lainaa. Seinähullun maineella siunatulta Roky Ericksonilta suomennettu Vasten kuutamon siltaa, Lapinlahden Lintujen Aimon virsi ja traditionaalinen Mandschurian kummut täydentävät komeasti Viikatteen syvintä olemusta.
Viikate niittää Parrun pätkiään väsymättä, sillä Taisto-vainaan valssikin tietää helpotuksen tulevan ennemmin tai myöhemmin: ”Vaan kun multa suussa maistuu, on katkeruus jäänyt taa.”
