The Black Keys -miehen maaginen tyrmäysvoitto – Dan Auerbach tekee vaivattoman täydellisiä rockbiisejä

Dan Auerbach
Waiting On A Song
Easy Eye Sound

Tuottajan statuksen vetovoima on viime vuodet majaillut enemmän elektronisen musiikin puolella. Dan Auerbach on yksi harvoja hahmoja, joka halutaan puikkoihin, kun halutaan freesata soundia tyylikkäästi rockin keinoin. Palkintokaapissa on muun muassa mahdottomalta kuulostava tehtävä oman The Black Keys -yhtyeen transformoimisesta blues garage -duosta hittilistojen kärkeen singahtaneeksi moderniksi rockbändiksi. Näkyvin ulkopuolinen yhteistyö lienee Lana Del Reyn Ultraviolence-albumin tuottamisvastuu.

Auerbach on aina näyttäytynyt meidän musanörttien mieheltä, tyypiltä joka tekee innostuksen huumassa kaikkea mahdollista. Parantumattomana musanarkkina pitää häilätä vähän kaiken parissa, kun kerran mahdollisuus on. Sivuprojektit Blakrocista The Arcsiin ilmiantavat musiikkiin intohimolla ja avaralla asenteella suhtautuvan visionäärin. Uraohjautuneempi kaveri tuskin olisi uppoutunut yhteistyöhön esimerkiksi tuareg-muusikko Omara ”Bombino” Moctarin kanssa salakavalasti taalankuvat silmissään.

Levyn alkuun on ladattu kaikki painavimmat iskut ja suojauksen ohittavat jipot.

Vuonna 2009 ilmestynyt soolodebyytti Keep It Hid tuntui ilmestyessään kiinnostavalta ja jännittävältä julkaisulta, mutta keräsi ainakin omassa hyllyssä alkuinnostuksen jälkeen lähinnä naavaa. Mieluummin tuli pyöriteltyä The Black Keysin Brothersia (2010) ja El Caminoa (2011). Etenkin jälkimmäistä raivokkaasti diggaillessa tuli monesti ihmeteltyä, miten bändi kykeneekin tehtailemaan niin simppeleitä mutta tuoreita korvakaramelleja. Päälleliimattu retropöly loisti poissaolollaan ja yhtye nousi yllättäen mutta ansaitusti myös valtavirran lemmikiksi.

Toinen varsinainen soolotyö Waiting On A Song on herkullinen oodi laulunkirjoittamiselle. Tätä kavalkadia kuunnellessa ei tarvitse epätoivoisena jäädä odottamaan, koska musatohtorin rohdot rupeavat vaikuttamaan. Koukut ovat yksiselitteisen tarttuvia ja vaivattomia, mutta eivät kertaakaan sorru tampiomaiseen toistoon tai piilottamaan tyhjyyttänsä taikurinhattuun trikkitempuilla. Hittibiisin käsite on tänä päivänä kovin monitulkintainen, ja nuorisomusiikin parissa 60-luvun soul-perinteistä ammentava sävellystyö ei varsinaisesti ole suurimmassa huudossa. Auerbach ymmärtää kuitenkin menestyksen anatomian ja päivittää levyn soundia kuin vaivihkaa tähän päivään.

Tämä levy on samaan aikaan sekä moderni että patinoituneella tavalla tyylikäs.

Waiting On A Songin taktiikka on ottaa tyrmäysvoitto heti ensierässä. Levyn alkuun on ladattu kaikki painavimmat iskut ja suojauksen ohittavat jipot. Nimiraita huokuu nuoruuden kesäpäivien huolettomuutta, kuten sen lempeän ironinen mutta sydämellinen video. Malibu Man sukeltaa altaan vastakkaiseen päätyyn: makeasti orkestroidut jouset resonoivat upeasti vanhaa soul-soundia. Hieno alku onkin vasta alkusoittoa: Livin’ In Sin ja Shine On Me repivät teoreettisenkin epäilyn pieneksi silpuksi, vaikka jälkimmäisen huukki paljastuukin George Harrisonin Got My Mind Set On Yousta lainatuksi.

Levyllä Auerbachia komppaavat kokeneet nashvilleläiset sessiomuusikot, mikä takaa luotettavuuden mutta myös selkärangasta lähtevän svengin. Waiting On A Song on sikäli nerokas albumi, sillä se on pohjimmiltaan setämusiikkia (käsite ehdottoman hyvässä hengessä mainittuna), joka on puettu just eikä melkein istuviin vaatteisiin. Sovitustyössä Auerbach on ollut ammattilainen kuin parhainkin vaatturi näitä lauluja pukiessaan. Tämä levy on samaan aikaan sekä moderni että patinoituneella tavalla tyylikäs.

Kaikkea tätä ihanuutta koristaa lähes sisustuksellisen säntillinen, oikeilla tunteilla ladattu vilpittömyys. Jos se on fuulaa, niin silloin Dan Auerbach vasta maagikko onkin.