THE BLIND BOYS OF ALABAMA: Higher Ground

Arvio julkaistu Soundissa 10/2002.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Nuoren Robert Randolphin ja hänen perheyhtyeensä pitkästä pimennosta viime vuonna ansaittuun "muotiin" tulleen sacred steel -menon yhdistäminen Alabaman Poikien veteraanigospeliin viritti odotukseni niin korkealle, että aivan täysin ne lunastaa vain Stevie Wonderin nimisävelmä ja Funkadelicin You & Yo

Arvio

THE BLIND BOYS OF ALABAMA
Higher Ground
Real World

Nuoren Robert Randolphin ja hänen perheyhtyeensä pitkästä pimennosta viime vuonna ansaittuun "muotiin" tulleen sacred steel -menon yhdistäminen Alabaman Poikien veteraanigospeliin viritti odotukseni niin korkealle, että aivan täysin ne lunastaa vain Stevie Wonderin nimisävelmä ja Funkadelicin You & Your Folks/23rd Psalm. Molemmat onnistuvat siinä vaikeimmassa: kuulostamaan Afrikkaan asti ulottuvan perinteen ehdottomasti tämänpäiväisiltä, innoittuneilta ja yllättäviltä tulkinnoilta. Randolphin sulava steel-kitara, koko Family Band (etenkin basisti Danyel Morgan) ja edelliseltä albumilta periytyneen Ben Harperin wah-wah tekevät niissä pahaa jälkeä vaarien väkevästä laulusta puhumattakaan.

Loput levystä sijoittuu vain kategoriaan "erittäin hyvä". Harper vetää falsetit ja Leon Mobley nakuttaa congia Curtis Mayfieldin People Get Readyssä, mutta uskollisuudessaan turvallinen luenta ei pärjää alkuperäiselle klassikolle. Harperin akustisen sliden saattama Freedom Road hallitsee trad-osaston kärkeä. Moderneimmassa päässä minut vakuuttaa parhaiten Harperin kaunis, jylhien lauluharmonioiden koristama I Shall Not Walk Alone ja funkysti sytkyttävä I May Not Can See -originaali. Siinä ja monessa muussakin laulussa solistina murisee alabamalaisten johtaja Clarence Fountain, joka Porissa jätti todellisen irrottelun kokonaan Jimmy Carterin ällistyttävän hurjaan huomaan keskittyen itse lähinnä yleisölle keikistelyyn. 

Lisää luettavaa