Arvio: Exhumedin kaasujalka on raskas, mutta Red Asphalt jää persoonattomaksi ohikiitäjäksi

Exhumed-uutukainen on vaivatonta kuunneltavaa, mutta ei nouse huippulevyksi.
Arvio julkaistu Soundissa 2/2026.
Kirjoittanut: Tami Hintikka.

Arvio

Exhumed
Red Asphalt
Relapse

Laulaja-kitaristi Matt Harveyn ohjaamana vuodesta 1990 asti hurjastellut kuoloryhmä rysäyttää tiskiin uusimman pitkäsoittonsa. Gorentuoksuista death metalia mutkitellaan tällä kertaa pitkin Yhdysvaltain tieverkostoa. Nyt pistetään peltiä ruttuun ja asfalttia punaiseksi.

Exhumed tekee viemärimurinan ja korkeamman kärinän johdatuksella puskevaa vauhdikasta ja laadukasta kuoloa. Alkuaikojen suorat Carcass-verimössöttelyt ovat vuosien saatossa muovautuneet sofistikoituneemmaksi kuolemametalliksi, mutta eihän tämä mitään kamarimusiikkia ole vieläkään. Ruhon perintö on yhä vahva.

Kaasujalka on raskas ja ruumiita tulee. Shovelheadin kaltaiset hitaammat hetket antavat pienen hengähdystuokion, ja sitten mennään taas. Blast surruttaa, ja kielisoittajat riffittelevät skalpellinterävästi. Exhumed-uutukainen on vaivatonta kuunneltavaa, mutta ei nouse huippulevyksi.

Red Asphalt jää valitettavan persoonattomaksi ohikiitäjäksi, jonka kyllä pyöräyttää ilokseen ja hyväksyvästi, mutta kuulija ei tule rusikoiduksi. Roiskeita löytyy, mutta kunnon suolistusta kaivattaisiin. Yhtyeen faneille uponnee joka tapauksessa hyvin.