Niin ne mielikuvat johtavat harhaan. Kun Samuli Putron Välipysäkki-konsertti julkistettiin viime syyskuussa, tapahtuman mielsi jonkinlaiseksi juhlakonsertiksi, jossa Putro kävisi läpi pitkän uransa eri vaiheita Helsingin Jäähallin kookkaissa puitteissa. No, eipä se aivan sillä tavalla mennyt.
Taaksepäin katsomisen sijaan Putro pysytteli tiukasti nykyhetkessä. Jäähallikonsertti oli settinsä puolesta tavallinen Putro-keikka, jolla keskityttiin esittelemään miehen uusinta albumia ja soitettiin vanhemmista soolokappaleista kaikkein vakiintuneimmat suosikit. Pituutta konsertilla oli niin paljon, että vanhaa ja uutta tuotantoa pystyttiin soittamaan jokusen biisin verran tavallista enemmän.
Viime syksynä julkaistun Viime yöltä -levyn yhdestätoista kappaleesta esitettiin Nordiksella seitsemän. Vieläkin uudempaa tuotantoa edusti maaliskuussa ilmestynyt Viimeiseen kaukaloon -single, joka soitettiin livenä ensimmäistä kertaa. Näiden lisäksi kuultiin vanhoista bravuureista Elämä on juhla, Tavalliset hautajaiset, Olet puolisoni nyt, Kakarat ja muut varhaisempien albumien tutuimmat biisit.
Jos siis joku odotti kattavampaa uran kertaamista, jossa olisi kurotettu aina soolouraa edeltäneisiin vuosiin asti, ei Putro tällä erää vastannut huutoon. Zen Cafen hittivarannot jätettiin tyystin koskemattomiksi. Elokuun 2024 Huvilateltan-konsertissa basisti Kari Nylander ja rumpali Pete Parkkonen nousivat Putron rinnalle Todella kaunis -ikivihreää esittämään, mutta nyt herroja ei lavalla nähty. Eikä entisaikojen tuotantoa toisaalta tuotu sooloyhtyeen esitettäväksi.
Putron omana keikkana konsertti oli kuitenkin harvinaisen hieno. Miehen sooloyhtye oli paisutettu yksitoistajäseniseksi orkesteriksi jousisektioineen ja taustalaulajineen, ja kookas kokoonpano kuulosti pirullisen hyvältä. Bändisoittimet, konesoundit ja jouset kaikuivat isossa salissa lämpimänä kokonaisuutena, jonka kaikki nyanssit erottuivat erinomaisesti.
Putro itse hallitsee oman tonttinsa vuosikymmenien tuomalla varmuudella. Miehen tyyni, puheenomainen laulu on miellyttävän rauhoittavaa kuultavaa, ja kun se yhdistetään Putrolle tavaramerkinomaisen arkisiin sanoituksiin, jälki on vahvaa. Maestron vähäeleinen lauluääni ja pohdiskelevat tekstit muodostavat kokonaisuuden, joka liikuttaa aivan erityisellä tavalla.
Välipysäkki-konsertin suosio kertoo omaa kieltään siitä, miten vankka asema Putrolla on Suomen musiikkikentällä. Jos Ellinooran kanssa levytettyä Osuma-radiohittiä ei lasketa, Putron soolokappaleiden joukossa ei liiemmin ole muhkeilla striimausluvuilla juhlivia hittejä. Tästä huolimatta laulajaa tervehti Helsingissä likipitäen täysi jäähalli.
Tällä huomiotalouden aikakaudella Putron kiireetön, omaan tahtiinsa kulkeva säveltaide tuntuu arvokkaalta ja tärkeältä. Jos trendikkäimmät popartistit haluavat olla etusivun suurin ja räikein lööppi, Putron laulut ovat kuin sanomalehden sisäsivujen pienempiä uutisia, joissa lyhyen tekstin taakse voi piiloutua suuri tarina.
On hienoa, että tällekin musiikille riittää kuulijoita. Samaa totesi myös illan keskushahmo itse, joka myönsi jännittäneensä etukäteen kovasti sitä, löytäisikö paikalle yleisöä.
Turhaan jännitti ja hyvä niin, sillä nämä kappaleet ansaitsevat tulla kuulluiksi.
Soundin työryhmä: Saku Schildt (teksti, kuvat), Jenni Schildt (some)
Illan setti:
1. Jokainen tarvitsee
2. Liikunnanopettaja
3. Elämä on juhla
4. Totutusta poiketen
5. Kesävieraat
6. Surutyötä
7. Kaupunkiin
8. Milloin jätkät tulee
9. Anna nyt
10. Tuolla lentää pääskysiä
11. Tyttäreni
12. Sydän hakkaa ahneesti
13. Sanni
14. Kaappeja, luita ja lautasia
15. Viimeiseen kaukaloon
16. Kuvat meistä kaikista
17. Viime yöltä
18. Laiskat vesijuoksijat
19. Hankala, vaativa, helppo ja kaunis
20. Älkää unohtako toisianne
21. Ilmasta tehtyjä
22. Kakarat
23. Mitäpä jos
24. Tanssilattialla on tungos
25. Osuma
26. Olet puolisoni nyt
+
27. Tavalliset hautajaiset