CHARLIE MUSSELWHITE: Sanctuary

"Ain't gonna tell nobody/what that highway has done to me", kuulostaa romanttiselta runoudelta, mutta Mississippissä 60 vuotta sitten syntyneeltä ja Memphisin ainutlaatuisessa blues/rock-kattilassa keitetyltä road-professori Charlie Musselwhitelta se on suoraa tilitystä eletystä todellisuudesta.

Rauma Bluesiin saapuvan Musselwhiten Real World-debyyttiä leimaavat tuore ja kliseetön materiaali, pistämättömän herkästi gruuvaava sointi ja niin syvä blues, että selitykset loppuvat. 60-luvulta asti harpistina ja vokalistina vakuuttanut maestro on löytä- nyt lauluunsa uuden ääri-intiimin vaihteen, jota yhtä hienovarainen harpputyyli täydentää saumattomasti. Käsinpoimittu bändikin pelaa kuin unelma: kitarassa Charlie Sexton, rummuissa Michael Jerome sekä bassossa Jared Nickerson.

Olkoonpa kyse instrumentaaleista tai laulunumeroista, omista tai lainabiiseistä, Sanctuary hipoo lakipistettä. Instrumentaalipuolella koko bändille merkitty Shadow People, jazz-fonisti Eddie Harrisin Alicia ja levyn päättävä lyhyt Route 19 vetävät hiljaiseksi yksinäisellä alakulollaan. Laulupuolella Ben Harperin avausraita Homeless Child vie funkyine slide-riffeineen, kättentaputuksineen ja kuoroineen deltan hoodoo-juurille, mutta mehevästi puree myös brittiläiseltä Savoy Brownilta napattu Train To Nowhere. Townes Van Zandtin myrkyllinen Snake Song hyytää sielua eikä kuolemaa pohtiva nimiraita rohkaise rehvasteluun.

Levyn vaikutus on kauttaaltaan nostava, niin kuin tosi bluesin aina. Tämä katarsis tiivistyy rivien välistä huumoria ja draamaa tihkuvassa I Had Trouble -originaalissa.