CYPRESS HILL: Stoned Raiders

Arvio julkaistu Soundissa 01/2002.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Kalifornian kuuluisimman herbaarion edellinen studioesitys Skull & Bones (2000) koostui kahdesta eri näytöksestä: ensimmäinen marssi ryhmän suvereenin rap-osaamisen polulla, toinen luuttusi särökitaraisia numetal-nurkkia.

Arvio

CYPRESS HILL
Stoned Raiders
Columbia

Kalifornian kuuluisimman herbaarion edellinen studioesitys Skull & Bones (2000) koostui kahdesta eri näytöksestä: ensimmäinen marssi ryhmän suvereenin rap-osaamisen polulla, toinen luuttusi särökitaraisia numetal-nurkkia. Kunnianhimoisen hankkeen hienointa satoa oli kahdella eri tavalla luettu Superstar, josta kasvoi liki Insane in the Brainin mittainen mannertenvälinen iskusävelmä.
Kenties tuon sukseen innoittamana ylvästä fuusiota yrittävä Stoned Raiders on ikävä kyllä kaikkea muuta kuin osiensa summa. Levyllä on 14 biisiä, joista tuskin yksikään olisi kymmenen vuotta sitten päässyt lähellekään Cypress Hillin studiota. Siinä missä albumikokonaisuudet Cypress Hill (1991), Black Sunday (1993) ja III (Temples of Boom) (1995) ovat tänään oleellinen osa USA:n musiikkimaisemaa, pääsee horisontissa ehkä jo jouluna 2002 siintävälle kokoelmalle uudelta takuuvarmasti vain drum & bass -potkuinen Trouble. Ja se on sääli, sillä B-Realin, Sen Dogin, DJ Muggsin ja Eric Bobon olisi suonut olleen ankarampia itselleen. Ensi kerralla porukkaa voisi laittaa paimentamaan jonkun ulkopuolisen tuottajan, oli se sitten DJ Spinna tai Ross Robinson. Vaikka omat ideat olisivat kuinka hyviä, ei niiden loputtomassa kierrättämisessä ole mitään gloriaa.
Valmiiksi hajanaista levyä ohentaa olan yli vilkuilu ja haalea nostalgia: kitisevä aikakirja Kronologik saa seuraa codaksi säästetystä biisistä Here Is Something You Can't Understand, joka on Kuruptilla varustettu kastroitu kevytversio Cypress Hillin 90-luvulla hittikantaan nostaneesta How I Could Just Kill A Manistä. Koska Temples of Boomin jälkeiset levyt ovat näillä sivuilla saaneet johdonmukaisesti kolme tähteä kukin, voi Stoned Raiders lohduttoman loogisesti saada niitä vain kaksi. Siinä ei ole mitään hauskaa, että yli 15 miljoonaa levyä maailmalla myynyt legendaarinen Cypress Hill on uudellaan yhtä kankea ja ankea kuin joku kuppainen K-MA. 

Lisää luettavaa