CYPRESS HILL: Till Death Do Us Part

Lähinnä lowrider-kärryjen, pitbullien, goottikirjaimin hakattujen tatuointien, flanellipaitojen sekä lyijykynäviiksien kaltaisiin visuaalisiin stereotyyppeihin assosioituva Los Angelesin latinoyhteisö on hakenut tunnoilleen uutta kansainväliset mitat täyttävää tulkkia siitä lähtien, kun The Warin kultakausi päättyi vuonna 1977. Cypress Hill palasi juurilleen barrioon jo vuonna 1999 julkaisemalla espanjankielisen hittikoosteen Los Grandes Èxitos en Espanol. Nyt ryhmä jatkaa samoilla linjoilla erinomaisen Latin Thugs -raidan myötä.

Liekö sattumaa, että kyseiseen kappaleeseen kiteytyy koko ryhmän nykytila? Cypress Hillistä on nimittäin tullut tehokas brändi, jonka nimissä julkaistu materiaali saa takuuvarmasti huomiota, vaikka ei yhtyeen kovimmasta ytimestä tulisikaan. Niin tässäkin tapauksessa: suuri osa Latin Thugsin taikaa on paitsi mikrofonin varressa loistava puertoricolainen Tego Calderon, myös tuotannosta vastaava Alan "The Alchemist" Maman, joka vaikutti Whooliganzin riveissä ja tekee nykyään musaa USA:n itärannikolla.

Parin viime albumin perusteella moni oli taipuvainen uskomaan, että päättymätön pilven polttaminen oli vienyt Cypress Hillin jäseniltä kognitiivisten toimintojen ohella viimeisetkin arvostelukyvyn rippeet. Odotukset Till Death Do Us Partin kohdalla eivät näin ollen päässeet koskaan kasvamaan kovin suuriksi. Niinpä tulee miellyttävänä yllätyksenä, että porukan seitsemäs varsinainen täyspitkä sisältää paikoin varsin verevää rapjohteista musiikkia. Sekä Louis "B-Real" Freesen että Senen "Sen Dog" Reyesin usein humoristiset tekstit ja originelli ulosanti vakuuttavat, ja taustojen pääosasta vastaava Lawrence "DJ Muggs" Muggerud on pitkästä aikaa terässä. Hutejakin tosin tulee, eikä hapanta makua hälvennä pari ilmeistä kloonia: Till Death Comesin pianoarpeggio on aivan liian tutun kuuloinen, eikä Last Laughin perusidea ole kovin kaukana X-Ecutionersin modernista rap-klassikosta Dramacyde.

Albumin hyviin hetkiin lukeutuu (pakollisen sytkärin napsauksen ja sisäänhengityksen jälkeen liikkeelle lähtevä) riisuttu avaaja Another Body Drops, jonka voi tulkita kaikuvan Blade II -soundtrackille drum & bass -guru Roni Sizen kanssa kaksi vuotta sitten laadittua Child of the Wild West -biisiä. Cypress Hillin kyvystä tehdä tyylikästä crossoveria taas saa erinomaisen osoituksen jo albumin ensisinglellä What's Your Number?, joka pohjaa The Clashin Guns of Brixtoniin ja jolla vierailee Rancidin laulaja/kitaristi Tim Armstrong. Oikeissa olosuhteissa tästä raidasta nousee se megahitti, jota 1988 perustettu Cypress Hill on kipeästi kaivannut kohta kymmenen vuotta.