CYPRESS HILL: Skull & Bones

CYPRESS HILL
Skull & Bones
Columbia

Cypress Hillin juurensa tiedostava hip hop on säilyttänyt katu-uskottavuutensa, vaikka sen levyjä on myyty uskomattomat kaksitoista miljoonaa kappaletta. Sen mainetta tahraa ainoastaan tolkuttoman lukuisat puolivillaiset yhteistyöprojektit- ja julkaisut, joista viimeisimpänä DJ Muggsin Trickyn kanssa työstämä Juxtapose.
Skull & Bones on kunnianhimoinen tupla-albumi, jolla Muggs, B-Real, Bobo ja universumin ykkösnasaalin omistava Sen Dog palaavat oikeiden albumien pariin viime vuoden espanjaksi vanhoja biisejä kierrättäneen Los Grandes Éxitos En Españolin jälkeen. Varsinainen emolevy Skull pitää sisällään sitä tuttua hip hopia, mutta kuuden biisin Bones onkin jo melkoinen tapaus. Sillä hemmot kokeilevat siipiään metallin saralla muun muassa Rage Against The Machinen Brad Wilkin ja Deftonesin Chico Morenon avustuksella. Temples Of Boomin tasoa ei Cypress Hill vieläkään ylitä, mutta vakiintuneessa irtonaisuudessa kyllä löytyy. En tiedä mitä yhtyeen leirissä on henkilökohtaisella tasolla tapahtunut, mutta aiempaa synkempi ja vihaisempi posse selvästi on. Laajat jousisamplet ja syntsamatot luovat yhtyeelle oudon tummia maisemia. Cuban Necktien painostavuus todella kuristaa kurkkua ja What U Want From Men tuimaan kysymykseen oikeasti odotetaan vastausta. Laiskan verkkaiseen biittiin tottuneille on luvassa vain Stank Ass Hoe. Mammuttitautina säikäyttävä peikko kävelee vastaan Eminemin ja Noreagan tähdittämällä (Rap) Superstarilla, mutta ei Cypress Hillistä vieläkään Puff Daddyn kaveriksi ole.
Jotain uutta, jotain vanhaa ja kysymysmerkiksi jäävä suunta mihin retkue aikoo ilmaisuaan kehittää. Jotain osviittaa siitä voisi antaa Bones -levyn roisi metalliannos. Se vihjaa heppujen pössyteltävän olevan lopullisesti finito, sillä näin aggressiivisia piirteitä yhtyeen tunnevarastosta emme ole ymmärtäneetkään etsiä. Mutta onhan se hämmentävää, että vuosikaudet samalla alalla touhunneet artistit pystyvät näin kepeästi ylittämään genrejen väliset raja-aidat. Tosin onhan Cypress Hill ollut yhteistyössä metalliporukoiden kanssa aiemminkin. Sen Dog on avustanut Biohazardia ja yhtye on ollut mukana crossover-henkisellä Judgement Night -soundtrackilla.
Valley Of Chrome on rap-raita tuhdeilla hevikitaroilla ryyditettynä, mutta loppulevyä ei uskalla viiden viimeisen vuoden aikana metalliin tutustuneelle suositella. Cypress Hillin käsittelyssä riffittely muuttuu niin ilkeäksi ja uhkaavaksi, että heikommilta voivat shortsit likaantua.
Bonesista huolimatta Skull & Bones on kuitenkin vain ihan jees. Metelöinti on niin vakuuttavaa, että se muistuttaa räväkkyyden tarpeen olevan akuutti siihen Cypress Hillin leipälajiinkin. Menestyksen loppuloruksi tästä tuskin kuitenkaan on.