DOWNTHESUN: Downthesun

Kovasti on tutuilla eväillä liikkeellä yhdeksi metallimaailman seuraavista suuruuksista povattu Downthesun. Slipknotin pääpäsmäri Shawn Crahan on ottanut yhtyeen siipiensä suojaan: puffannut sitä antamissaan haastatteluissa, tehnyt yhtyeelle levyn kannet ja toiminut bändin nimeä kantavan debyyttialbumin vastaavana tuottajana. Uskoisitteko siis, että päällimmäinen vertailukohta albumille on Iowan sekopäät?

Mutta eipä Downthesun hullummalta kuulosta. Esikoinen on täynnään jumitusriffejä, möyrivää tuplalaulua ja demonista tuskaa, mutta myös rohkeita puoliballadeja ja paikka paikoin jopa kevyitäkin sovituksellisia ratkaisuja. Pitifulin määkivästä laulusta tulee väistämättä mieleen Billy Corgan. Ei siis itsetarkoituksellisen äärimmäisiä tyylikikkoja – tehokasta, raskasta ja päällekäyvää kuitenkin. Aikoina, jolloin AOR:n ja nu-metalin raja on pahasti hämärtynyt, se kuulostaa tuttuudestaan huolimatta varsin tervetulleelta.

Levyn suurin miinus tulee sekin odotetulta suunnalta. Downthesunin tekstit ovat sitä perinteistä jäsentymätöntä nihilismiä, jota jenkkiläiset metallimusikantit ovat jo vuosikymmenen verran käyttäneet polttoaineenaan. Tässä tapauksessa se on sitäkin suurempi sääli, sillä Downthesunin kykyjen kyytipojaksi olisi vallan hyvin kelvannut hieman syvällisemmät sanoitukset. On se kumma, että Amerikan kokoisesta maasta ei Rage Against The Machinen debyyttialbumin jälkeen ole tullut teksteillään kuulijan pääkoppaa puhuttelevaa metakkabändiä System Of A Downia enempää. Joka tapauksessa Downthesun on vanhaa kunnon grind core -komppia hyväksikäyttävän biisin nimen mukaisesti Pure American Filth.