THE EDGAR BROUGHTON BAND: Keep Them Freaks A-Rollin’ – Live At Abbey Road 1969

Arvio julkaistu Soundissa 11/2004.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Hawkwindin ja Pink Fairiesin kanssa Edgar Broughton Band esiintyi 70-luvun alkupuolella joka ilmais-, mielenosoitus- tai muussa vaihtoehtokonsertissa Englannissa. Broughtonin veljekset Rob alias Edgar (laulu, kitarat) ja Steve (rummut), basisti Arthur Grant ja kitaristi Vic Unitt kaveerasivat jo teineinä Warwickissa.

Arvio

THE EDGAR BROUGHTON BAND
Keep Them Freaks A-Rollin' - Live At Abbey Road 1969
Harvest

Hawkwindin ja Pink Fairiesin kanssa Edgar Broughton Band esiintyi 70-luvun alkupuolella joka ilmais-, mielenosoitus- tai muussa vaihtoehtokonsertissa Englannissa. Broughtonin veljekset Rob alias Edgar (laulu, kitarat) ja Steve (rummut), basisti Arthur Grant ja kitaristi Vic Unitt kaveerasivat jo teineinä Warwickissa. Ensin soitettiin bluesia, mutta happo sekä Beefheartin ja Zappan levyt veivät sosiaalisesti tietoiseen psykedeliaan, jolla tuli sopimus EMIn uutta musiikkia vaalivalle Harvestille. Unitt siirtyi Pretty Thingsiin palatakseen taas ruotuun bändin kolmannella albumilla. Harvestilta lähdettyään bändi teki vielä neljä albumia, viimeisen 1982. Viime aikoina ryhmä on taas keikkaillut.

Nämä ovat bonus-raidoilla laajennetut, remasteroidut Harvest-albumit lukuunottamatta julkaisemattomalla Keep Them Freaks A-Rollin' -studio–livellä korvattua kakkoslevyä Sing Brother- Sing. Outo ratkaisu, koska -Freaks menee paljolti tahattomaksi Spinal -Tapiksi. Debyytti Wasa Wasa (1969) sen sijaan kiehtoo hurjalla huurupäisyydellään ja rankoilla soundeillaan, vaikka West -Coast -esikuvia matkitaankin ja Shadows/Beefheart-pastissi/hittisinkku Apache Dropout puuttuu.

Nimetön kolmos-lp esittelee musiikillisesti kehittyneemmän tiimin tekstien hakeuduttua zappamaisesta satiirista maailmanmenon ihmettelyyn. Robin laulu simuloi (onneksi) vähemmän Beefheartia painon ollessa yllättävän kauniissa puoliakustisessa folk-rockissa. Huuliharppu, kantriviulu ja David Bedfordin jouset elähdyttävät joitakin numeroita. Madhatter voisi olla Syd Barrettia.

Vaikuttavakantinen In Side Out – jota edeltäneestä masennuksesta Rob Broughtonin pelasti lakimiehensä tuoma meskaliini – kuulostaa edeltäjäänsä vanhemmalta, rupisemmalta, vaikka John Lennon diggasikin Homes Fit For Heroesia. Angela Davisia ja Soledadin vankilakapinaa tuettiin.

Bedfordin jouset, kolme taustalaulajatarta, puhaltimet, moogin sirinä, akustisten ja sähköisten soitinten tasapaino, monitasoinen miksaus ja yleinen musikaalinen kekseliäisyys tekevät Oorasta 70-luvun alun hyveiden kiteytymän. 

Lisää luettavaa