Usean levyn kansio on oiva tapa myydä tutut äänitteet uudestaan faneille. Tietyin ehdoin se voi toimia kuulijankin kannalta. Suurimpien hittien ja kiinnostavimpien hutien kokoaminen neljälle kiekolle ei vielä riitä. Tarvitaan kutsuva pakkaus, huolella tutkittua tietoa bändistä ja mieluiten myös laadukasta julkaisematonta musiikkia. Vuosien 1967-1992 Fleetwood Macia kartoittava 25 Years – The Chain ei täytä ainuttakaan kolmesta vaatimuksesta.

Boksin cd:t on on ahdettu paksuun muovikoteloon, jollaisia halpoja kokoelmia tehtailevat yhtiöt suosivat. 68-sivuinen lehtinen toimittaa pikkuruisen valokuva-albumin virkaa. Lisäksi se sisältää valikoidun diskografian ja kertoo, ketkä musisoivat kussakin kokoonpanossa. Tiedot soittajien instrumenteista ja levytysten vuosiluvuista joutuu kaivamaan muualta. Neljästä ennen kuulemattomasta kappaleesta ilahduttaa lähinnä Lindsay Buckinghamin ja Richard Dashutin Teen Beat, vekkuli hatunnosto 1960-luvun alun kitara­instrumentaaleille.

Kummasteltava on sitäkin, että Peter Greenin aikaiset rankat rutistuk­set ja kuulaat instrumentaalit tulevat eteen vasta neljännen levyn alussa. Outo asettelu ei toki vähennä Rattle­snake Shaken tai Albatrossin arvoa brittiläisen bluesrockin kehityksen maili­pylväinä. Jäljelle jääneet alkuperäisjäsenet Mick Fleetwood ja John McVie hylkäsivät 1970-luvulla blueskaavan ja kehittivät uusien kumppaniensa kanssa täydellisen autoradiorockin reseptin, jonka hartaasti hiottuja timantteja suurin osa boksista esittelee.