FLEETWOOD MAC: The Very Best Of

FLEETWOOD MAC
The Very Best Of
Rhino

Mick Fleetwood ja John McVie, ainoat jäljellä olevat jäsenet alkuperäisestä Fleetwood Mac -yhtyeestä, tuskin kuvailevat yhtyeen historiaa sanalla
tylsä. John Mayall’s Bluesbreakersin riveissä kannuksensa hankkineet Fleetwood, McVie ja kitaristi Peter Green muodostivat yhdessä nuoren Jeremy Spencerin kanssa yhtyeen ensimmäisen levyttävän kokoonpanon. Fleetwood Mac löi läpi välittömästi, mutta jo parin vuoden päästä Peter Green jätti yhtyeen LSD:n ravistelemana ihmisrauniona. Hieman myöhemmin Jeremy Spencer päätti lähteä ja liittyä Children Of God -nimiseen uskonlahkoon.

Muutaman levyn ja soittajavaihdoksen jälkeen (Christine McVie oli jo mukana) yhtye muutti Los Angelesiin, tapasi pariskunnan Lindsay Buckingham ja Stevie Nicks, ja loppu on historiaa sekä jättiläismäisiä myyntilukuja. Koska uusi kokoelma alkaa vasta tämän viisikon levytyksistä, jättää se uran alusta vajaat kymmenen vuotta ja ison määrän hienoa musiikkia huomioimatta.

Kyllähän tämä menestyksekkäin kokoonpano Fleetwood Macista oli melkoinen paketti: täysin saumattomasti yhteen soittava rytmiryhmä McVie/Fleetwood, erinomainen kitaristi-laulaja Buckingham, upeaääninen Nicks ja kuin kaiken täydellisesti yhteen sitovana ainesosana kosketinsoittaja-laulaja Christine McVie. Yhtyeen tiukkaa soundia tärkeämpää oli vielä se, että viimeksi mainitut kolme sävelsivät virheetöntä, upeaa hittikamaa. Isoa osaa yhtyeen tarinassa näytelleet huumeet, alkoholi ja ihmissuhdesotkut eivät aluksi tulleet musiikin tielle vaan pikemminkin sulautuivat osaksi sitä.

Kokoelman jakamista kahdelle cd:lle on aiheellista kritisoida, sillä materiaali jakautuu epätasaisesti. Fleetwood Mac -albumilta (1975) mukaan on poimittu kuusi raitaa ja kahta vuotta myöhemmin seuranneelta Rumours-jättimenestykseltä peräti yhdeksän, mikä jättää alkuperäiseltä levyltä puuttumaan vain kaksi kappaletta. Aikoinaan tuplalevynä ilmestyneeltä rohkeasoundiselta Tuskilta (1979) mukana on enää kuusi kappaletta ja kahdelta seuraavalta, hieman huonosti ikääntyneiltä Miragelta (1982) ja Tango In The Nightilta (1987) yhteensä seitsemän raitaa. Myöhemmiltä levyiltä, joilla voimaviisikko ei ole enää kokonaan kasassa, kuullaan vain pari näytettä.

Vaikka pelkästään kaikkein kuuluisimmankin Fleetwood Mac -kokoonpanon levytysura on todella kattava, olisi kuluttajaa palveltu parhaiten tiukasti rajatulla yhden cd:n kokoelmalla. Siinä täydet pisteet olisivat olleet kevyttä tavaraa.