FLEETWOOD MAC: The Very Best Of Fleetwood Mac

Harvan bändin vaiheet ovat niin moninaiset kuin brittibluesin huipulta amerikkalaisen popin huipulle päätyneellä Fleetwood Macilla. Tästä 21 raidan kokoelmasta on tehty normaali cd, vaikka bändin historia oikeuttaisi tuplankin.

Peter Green -fanina minua ärsyttää, että hänen perustamansa yhtyeen kuolemattomia klassikoita tuottanut 60-luku lakaistaan melkein maton alle. Mukaan kelpuutetut Albatross, Black Magic Woman ja Man of The World on sijoitettu kummallisesti yksittäin muun materiaalin välin. Levyn yleistunnelma muuttuu oudosti niiden kohdalla.

Jos menestyneimpään pop-Maciin keskittyvän linjan hyväksyy, musiikissa ei ole valittamista. Hittejä alkoi tulla kuin ruiskusta kun Mick Fleetwoodin ja John McVien alkuperäinen loistava rytmiryhmä sekä Greenin korvannut Chicken Shack -pianisti Christine (Johnin vaimo) McVie kutsuivat mukaan silloin tuntemattoman pariskunnan, kitaristi Lindsey Buckinghamin ja laulaja Stevie Nicksin. Kolme viimemainittua ovat nimittäin kaikki tasokkaita lauluntekijöitä ja laulajia.

Viisikon lemmensuhteet sotkeutuivat nopeasti. Alkoholia ja kokkelia kului hälyttävästi, mutta onneksi intensiivisimpiäkin tuntoja tilitettiin poikkeuksellisen suoraan juuri näissä sävelmissä. Siinä on niiden tehon salaisuus: haikeiden melodioiden, intohimon, katkeruuden ja yksinkertaisen sävykkäästi lämpimän rytmiikan liittoa on vaikea vastustaa. Go Your Own Way, Don't Stop, Little Lies, Rhiannon, Tusk ja muut ovat klassikoita, jotka tunnistaa moni sellainenkin, jolla ei ole esittäjästä hajuakaan.

Pariin otteeseen hajonneen, pop-kehikossa kekseliään tiimin voimavaroista kertoo paljon se, että mega-suosion jälkeen tehdyt kappaleetkin toimivat.