GUAVA: Aalto

Apulanta ja erityisesti yhtyeen rumpali Sipe ovat julkisimmin Weezer-faniuttaan tunnustaneita muusikkojamme, mutta vasta nyt on käsillä suomeksi laulava bändi, jonka voimapopin liki kuminen kimmoisuus ja äänimaailman pehmeä jäntevyys oikeuttavat puhumaan sielun veljeydestä Rivers Cuomon tehocombon kanssa. Kotkasta tulevan Guavan ensialbumin uskaltaakin – vain kohtuullisesti liioitellen – sanoa edustavan meikäläisessä popissa jotain uutta ja raikasta.

Guava on jäsentensä iältä hädin tuskin teinivuosista päässyt yhtye, jonka Aalto on kuin nuorallatanssia poikamaisuutensa säilyttäneen teinipopin ja juuri aikuiseksi kasvaneen, välillä lievästi grungahtavankin kitaravetoisen rockin välillä. Aalto soi melodisena, verevänä ja vaatimattoman päällekäymättömänä. Tuottaja Risto Eskolin on luonut albumille pyöreän soundin, jonka luonteeseen kuuluu standardimaisen särökitaroinnin ja ylipäätään kaikkein helpoimpien ratkaisujen välttäminen. Guava ei koe tarpeelliseksi raivota ja kvartetti kykenee tarjoilemaan biisinsä jopa kaikkinaisesta metallista vapaana.

Laiskan vähäeleisesti laulava Jari Kuusisto tekee Guavalle sympaattisia ja usein melko hidastempoisia biisejä, joiden lyriikat ovat lyhytiskuisuudessaan sanoja säästäviä tuokiokuvia. Albumin tekstien, musiikin ja esitystavan kokonaisuudesta tulee hetkittäin mieleen Limonadi Elohopea, jolle nokkeluus tosin oli vieläkin tutumpaa kuin Guavalle.

Mainiolla avausraidalla Kertosäde ja positiivisesti naiivilla Galaksilla pistävät korvaan bändin kosketinsoittajavieraan Marja Teittisen päälleliimatun tuntuiset ja kuin eri maailmasta tulevat lauluosuudet. Popgrungeballadi 2-1: Elämä on yksi albumin vahvimpia raitoja ja Säilytä edustaa niinkään grungen sukuisen rockin pehmeää puolta. Edellisen rivi "Ei tainnut tää jätkä tietää kumpi pää yleensä ehkäistään" on levyn hauskimpia ja jälkimmäisen voimakasta kertosäettä edeltävä kitarointi soundaa kuin vanha Wigwam.

Melkoisia lupauksia herättävän debyytin päätösraitaa ennen Guava tunnustaa rakkautensa kotiseudulleen. Kotkat kuuntelevat ylistää pahalle haisevaa kaupunkia tässä seurassa epätyypillisen rockisesti riffaillen. Guava myöntää pikkukaupungin eduksi muun muassa sen, että siellä tietää ketä pitää pelätä.