HEFNER: Dead Media

HEFNER
Dead Media
Too Pure

Alkuun tunnustus: Hefner on elämäni tärkein yhtye. Olen jopa suunnitellut tatuoivani heidän logonsa käsivarteeni. Sanoittajan ja biisintekijän Darren Haymanin kertomukset Lontoon yöelämästä ja kömpelöistä seksisuhteista osuvat maaliinsa kuin täsmäohjukset, enkä voi olla ihailematta miehen kykyä nauraa itselleen ja luuseri-imagolleen. Yhtyeen back-katalogi on pitkä kuin nälkävuosi. Se sisältää sellaiset määrät sinkkuja, seiskatuumaisia, splittejä ja albumeita, että heidän julkaisutahtinsa saa Dave Lindholmin vaikuttamaan lähinnä The Stone Rosesilta.
Uutukainen Dead Media eroaa kuitenkin radikaalilla tavalla Hefnerin muusta tuotannosta. Bändi on löytänyt analogiset syntetisaattorit ja vanha tuttu lo-fiin nojaava folk-soundi on muuttunut elektronisemmaksi kalkatukseksi. Kansia koristavat kuvat Moogeista, Rolandeista ja Korgeista. Kotisivuillaan yhtye kuitenkin tunnustaa, ettei Dead Media ole mikään lopullinen merkki tyylinmuutoksesta, ainoastaan hauskanpitoon tähdännyt väliprojekti.
Tätä ei voi kuitenkaan pitää huonona asiana, päinvastoin. Edellisellä levyllään We Love The City Hefner näet alkoi kuulostaa liian paljon yhtyeeltä, jonka impulsiivisuus ja seikkailunhalu oli kadonnut: viettihän yhtye levyä äänittäessään ennätykselliset 14 päivää studiossa hiomassa kappaleitaan julkaisukuntoon. Tällä kertaa levy on äänitetty pääasiassa Haymanin olohuoneessa digitaalisella 8-raiturilla ja Dead Medialla bändi on kuin se kuuluisa karkkikauppaan eksynyt pikkupoika. Kuuntele vaikka When The Angels Play Their Drum Machines: poljento on kuin vääristynyttä reggaeta, ja kertosäkeen mantramainen hokema "Let me let you let me down again" soi varmasti päässä, kun sen painaa tyynylle yön saapuessa. Menevämpää Hefneriä edustavat alun Trouble Kid ja King Of Summer, jotka ovat myös levyn perinteisimmät Hefner-pläjäykset. The Nights Are Long on taas levyn sanoituksellinen huippuhetki. Alussa Hayman kertoo toipuneensa hyvin tyttöystävänsä jätettyä hänet, mutta ilmoittaa sitten, että "Since my honey moved/to the south side of town/I've been hearing ugly rumours/she's been putting it around." Katkerako? Ei suinkaan.
Olen kuunnellut levyn parikymmentä kertaa läpi, enkä vieläkään löydä siitä mitään pahaa sanottavaa. 15 kappaletta, ei mitään turhaa. Tiedän, että arvostelijan pitäisi olla objektiivinen, mutta jos satut tutustumaan Dead Mediaan tämän levyn myötä, niin uskon sinun ymmärtävän mistä puhun, kun sanon Hefnerin olevan tämän hetken tärkein oman tiensä kulkija pop-maailmassa.