Kalifornialaisbändi Grandaddy raikastutti ensialbumillaan Under The Western Freeway (1997) vaihtoehtoista amerikkalaista rockia aivan kuin The Flaming Lipsin läpimurtolevy The Soft Bulletin (1999). Bändiä johtaneen Jason Lytlen sävellysten melodisuus ja usein jopa lapsellisen alkeellisina soundaavien kosketinsoitinten johtama uushämyinen popin ja lievän progen fuusio säilyi Granddadyn tavaramerkkinä koko yhtyeen vuonna 2006 päättyneen neljä albumia synnyttäneen taipaleen ajan.
Yours Truly, The Commuter (2009) käynnisti Jason Lytlen soolouran, jonka kakkososa on ansiokasta ja samalla luontevaa jatkoa Grandaddyn julkaisuille. Lytlen hiljaisen lempeällä äänellä laulamat kappaleet tulvivat jälleen parhaan popin melodista selkeyttä ja kotikutoisten syntetisoijien paikoin avaruudellistakin plörinää ja sätkintää. Hivelevä kauneus, kevyet beatit, pääosin akustiset kitarat ja itse rakennetut tai takuuaikansa ohittaneet koneet luovat levylle omanlaisensa äänimaiseman.
Dept. Of Disappearancen huolellisesti orkestroidun sävelmaalailun lomassa lyriikaltaan umpiselkeä Get Up And Go on levyn puoliväliin sijoitettuna mitä sopivin kannustus. Last Problem Of The Alpsilla tuuli yltyy ja Your Final Setting Sun voisi olla Pink Floydia vähemmän kunnianhimoisena päivänä. Hillityn hillittömän leyn päätteeksi Jason Lytle on säästänyt albumin suhteellisen magnum opuksen Gimme Glick Gimme Grid, joka suuntaa Hawkwindin Silver Machinen lailla kohti avaruutta.