JOHN LEE HOOKER: Jack O´Diamonds, 1949 Recordings

Arvio julkaistu Soundissa 05/2004.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Mahtavan uran tehneen John Lee Hookerin viimeiset levyt ovat kuranttia kamaa, mutta silti kannattaa tutustua miehen varhaisempaankin tuotantoon. Siinä osastossa tämä 1949 Detroitissa äänitetty sessio on erityisen mielenkiintoinen.

Arvio

JOHN LEE HOOKER
Jack O´Diamonds, 1949 Recordings
Eagle

Mahtavan uran tehneen John Lee Hookerin viimeiset levyt ovat kuranttia kamaa, mutta silti kannattaa tutustua miehen varhaisempaankin tuotantoon. Siinä osastossa tämä 1949 Detroitissa äänitetty sessio on erityisen mielenkiintoinen. Ei pelkästään siksi, että nauhat olivat hukassa reilut 50 vuotta ja kaikki materiaali on julkaisematonta, vaan myös siksi, että tässä Boogie Chillunista alkaneen menestyksensä aattoa elänyt nuori Hook esittää useita numeroita, jotka eivät hänen sittemmin maineikkaaseen repertuaariinsa yleensä kuuluneet.

Mukana on spirituaaleja, jotka Hooker oppi biologisen pastori-isänsä kirkkokuorossa laulaessaan, sekä hänen kotiseutunsa Mississippin Clarksdalen ikivanhoja blueseja ja traditionaalisia kansanlauluja, kuten Jack O'Diamonds, John Henry, Trouble In Mind, Two White Horses ja Catfish Blues. Waterboy – vaikka onkin Hookerin nimiin oikeutetusti merkitty, koska hän soittaa sen niin omalla tyylillään – on kaukaa orjuuden ajalta periytyvä vankila-blues.

Tätä on kiihottavaa kuunnella, koska jäljestä kuulee, ettei Hookin legendaarinen louisianalaiselta kasvatti-isältä Will Moorelta opittu tyyli ole vielä aivan lopullisesti muotoutunut, vaikka jalka jo pumppaa ja rytminen imu on tunnistettava. Laulu on kuitenkin selkeästi pehmeämpää ja jotenkin lempeämpää kuin myöhemmin. Esitysten intensiivisyys on huumaavaa ja kitara viiltää kuin partaveitsi pienissä soolojaksoissa, joissa kiteytyy se mystinen ominaisuus. miten joku saa muutamaan nuottiin tuhat kertaa enemmän voimaa ja tunnetta kuin useimmat tavattoman taidokkaisiin ja nopeisiin juoksutuksiinsa.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa