JOHNNY WINTER: I´m A Bluesman

Arvio julkaistu Soundissa 09/2004.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Texasin kalpeanaama on sitkeää lihaa! Porissa nähty alennustila kulminoitui otekäden hermotulehdukseen. Sitten murtui lonkka. Siksi mies soittaa nykyään tuolissa istuen. Ilmeisesti kuitenkin pohjakosketus aiheutti ryhtiliikkeen, jonka myötä ilmestyy ensimmäinen Johnny Winter -levy kahdeksaan vuoteen.

Arvio

JOHNNY WINTER
I´m A Bluesman
Virgin

Texasin kalpeanaama on sitkeää lihaa! Porissa nähty alennustila kulminoitui otekäden hermotulehdukseen. Sitten murtui lonkka. Siksi mies soittaa nykyään tuolissa istuen. Ilmeisesti kuitenkin pohjakosketus aiheutti ryhtiliikkeen, jonka myötä ilmestyy ensimmäinen Johnny Winter -levy kahdeksaan vuoteen.

I'm A Bluesmanilla (varsinainen ohjelmajulistus!) esiintyy kuusikymppinen rennompi Johnny, joka ei karju yhtä hurjasti kuin ennen, vaan laulaa pehmeämmin ja rauhallisemmin. Kitarismi on edukseen vähemmällä etunojalla. Soundit ovat tutut, mutta likkien melodisuus (etenkin haikeilla Cheatin' Bluesilla ja I Smell Smokella) on ehkä jopa kypsynyt ja rytmiikka vakuuttaa. Putki laulaa komeasti sekä sähköisesti (elmoremaisella Sweet Little Babyllä ja vetävästi rokkaavalla Lone Wolfilla) että akustisesti soolona Nationalilla nuoruuden innoittajan Hop Wilsonin That Wouldn't Satisfyssa.

Uusi bändi toimii hyvin, vaikka harmikseni James Montgomeryn pätevää harputtelua kuullaan vain neljällä biisillä, silloinkin takariviin miksattuna. Rytmikitaristi Paul Nelson ja basisti Scott Spray tekevät laulujakin, eikä rumpali Wayne June onneksi hevahda. Luottomies Dick Shurmanin lisäksi rumpali Tom Hambridge tuottaa, muutamilla raidoilla vähän eri miehityksellä.

Ohjelmisto välttää kaluttuja luita. Ehkä tästä alkaa uusi nousukausi. 

Lisää luettavaa