JOSS STONE: Mind, Body & Soul

Teini-ikäinen devonilaistyttö Joss Stone ponkaisi maailmanmaineeseen The Soul Sessions -debyytillään, jolla hän versioi enemmän tai vähemmän tunnettuja soul-helmiä kaksi kertaa ikäistään kypsemmällä otteella, joka muistutti mukavasti 70-luvun eteläistä rämesoundia. Kai tiedätte Tony Joe Whiten ja Bobbie Gentryn? Kirsikkana leivoksen huipulla loisti nerokas White Stripes -versio Fell In Love With A Boy. Ensimmäinen albumi käynnistyi sivuprojektina ja riistäytyi hittikiekoksi. Nyt käsillä oleva Mind, Body & Soul on Jossin mukaan hänen ensimmäinen varsinainen albuminsa.

Alku onkin lupaava, klassisen soulin ystävän vinkkelistä jopa ekstaattinen. Right To Be Wrong on loistelias puoliballadi, jollaisesta Laura Lee tai Bettye Lavette olisi 30 vuotta sitten kiittänyt luojaa kaksin käsin. Jet Lag jatkaa melkein samalla tasolla. Sattumoisin juuri nämä kappaleet on levytetty käytännössä livenä. Sitten Stone iskee kirveensä kiveen. Singlepala You Had Me jyskyttää samoja ennalta-arvattavia raiteita kuin 90% tämän vuosituhannen r&b-yritelmistä. Tuonnempana Snakes And Ladders lankeaa samaan halpaan. Laimea reggae Less Is More osuu naulan kantaan. Ilman sitä ja paria muuta harhalaukausta käsissämme olisi harvinaisen vankka 45-minuuttinen.

Motownin kultakauden hittitehtailijan Lamont Dozierin balladi Spoiled ja Young-Holt Unlimitedin Soulful Strutia lainaava leikkisän seksikäs Don't Cha Wanna Ride nostavat tason asialliseksi, mutta levyn toinen ekstaasipilleri kajahtaa kaiuttimista vasta toiseksi viimeisenä. Beth Gibbonsin kanssa yhteisvoimin synnytetty Killing Time päästää Stonen omimmalle alueelleen, juurevan ja sydämellisen soulin ytimeen. Perinteinen lohdutushituri Security puolestaan iskee vasta loppusuoralla, kun taustalaulajat pistävät kaiken peliin.

Teinitähden taustalla työskentelee paljolti sama vanha kaarti kuin aiemminkin. Betty Wright tuottaa ja laulaa taustoja, Willie "Little Beaver" Hale käsittelee kitaraa, Benny Latimore pianoa ja Timmy Thomas urkuja. Tuskinpa tätä unelmatiimiä on vastakaan syytä istuttaa vaihtopenkillä. Myös Cindy Blackman, Angie Stone, The Rootsin ?uestlove ja Nile Rodgers kantavat kekoon korren tai pari.

Jälki on pääosin erinomaista, mutta olisiko sittenkin kannattanut miettiä muutama tovi – ja päätyä siihen, ettei päivänkohtaisen r&b-soundin puolittainen tavoittelu olekaan mahtava idea?