Joss Stonen Soul Sessions -debyytin jälkeen ihmeteltiin, kuinka mojovasti brittiläinen teinityttö kajauttelee soulin klassikoita. Mind, Body & Soul -kiekko jäi hieman onnahtelevaksi askeleeksi modernin r&b:n suuntaan. Raphael Saadiqin tuottama kolmoslevy soi edeltäjäänsä yhtenäisemmin, mutta omimman ilmaisun etsintä tuntuu jatkuvan.
Ilmeisesti haussa on ollut 70-luvun alkupuolen ja tämän vuosituhannen suuntausten synteesi. Sitä tavoitellaan pääosin perinteisin rummuin, kitaroin, jousin ja puhaltimin. Lauryn Hillin osuus Musicissa on huomattavin hip hop -elementti. Soundi on vankka ja soitto etenee päättäväisenä rintamana, mutta siitä puuttuu edellisillä albumeilla vallinnut miamilaisen koulukunnan elastisuus. Ei tule mieleenkään luulla, että muusikot olisivat tehneet osuutensa yhtä aikaa samassa paikassa, elävässä yhteydessä toistensa kanssa.
Introducing on kelpo levy, mutta se jättänee haaleiksi kuulijat, jotka viettävät suurimman osan päivistään muualla kuin soulin syövereissä. Joss Stone kuulostaa parhaalta silloin, kun hän unohtaa ajan ja paikan ja antaa äänensä lentää vapaasti ja korkealle kuin taivaan lintu. Tällä levyllä ne hetket ovat harvassa.