JOSS STONE: Colour Me Free

Arvio julkaistu Soundissa 12/2009.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.

Levy soittimeen ja oho! Laitteista tulvahtaa alkajaisiksi tappavan svengaava bassokuvio. Se kuulostaa hämärästi tutulta, mutta alkuperän pohdiskelu unohtuu alkuunsa, koska Free Men iskevä intro on vasta esimakua tyrmäävästä avausbiisistä ja täysipainoisesta albumista.

Arvio

JOSS STONE
Colour Me Free
EMI

Levy soittimeen ja oho! Laitteista tulvahtaa alkajaisiksi tappavan svengaava bassokuvio. Se kuulostaa hämärästi tutulta, mutta alkuperän pohdiskelu unohtuu alkuunsa, koska Free Men iskevä intro on vasta esimakua tyrmäävästä avausbiisistä ja täysipainoisesta albumista.

Neiti Stone ilmaantui soulin tähtitaivaalle ikäisekseen kypsänä retrosoulin teinitähtenä ja haki läpimurron jälkeen parin levyn ajan paikkaansa nykyaikaisen r&b:n kentiltä. Nyt hän palaa lähteille myrskyisällä versiolla Ray Charlesin I Believe To My Soulista, mutta juuret eivät johda pelkästään soulin kultavuosiin.
Could Have Been Youn kutittava piano kotiutuisi Dr. Dren hitin koukuksi, ja albumin rokkaavinta raitaa (Govermentalist) ryydittää Nasin napakka puheosuus.

Colour Me Free -levyn teema on vapaus. En ryhdy arvailemaan, millaisesta pinteestä Joss Stone on päässyt, mutta vapautumisen myönteinen vaikutus musiikkiin on ilmeinen. Tämän todistusaineiston pohjalta jokaisen nuoren laululahjakkuuden kannattaisi sovitella vapautta tekemisensä perustaksi.

Lisää luettavaa