JOSS STONE: The Soul Sessions

Arvio julkaistu Soundissa 02/2004.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Monet parhaat musiikkielämykset on tehty ristiriidoista ja Joss Stonen esikoisalbumi on yhtä suurta ristiriitaa alusta loppuun. Levyn ensivaikutelma on silkkaa shokkihoitoa. Paperissa lukee, että levyn tähti on 16-vuotias valkoinen brittityttö, mutta kaiuttimista kaikuu jotakin aivan muuta.

Arvio

JOSS STONE
The Soul Sessions
Virgin

Monet parhaat musiikkielämykset on tehty ristiriidoista ja Joss Stonen esikoisalbumi on yhtä suurta ristiriitaa alusta loppuun. Levyn ensivaikutelma on silkkaa shokkihoitoa. Paperissa lukee, että levyn tähti on 16-vuotias valkoinen brittityttö, mutta kaiuttimista kaikuu jotakin aivan muuta. Sydänsuruja, elämäntuskaa, pettämätöntä gospel-fraseerausta ja niin tykkiä vanhan koulun etelän soulia, etten tiennyt tällaista enää tehtävän! Laulukilpailusta pinnalle ponnistanut Joss on ilmiselvä luonnonoikku, mutta äärimmäisen tervetullut sellainen.

Jotakin tytön laulunlahjoista kertoo tälle ensiyritykselle mukaan lähtenyt taustarevohka. Legendaarinen Betty "Cleanup Woman" Wright on tuottanut Jossin laulun oikeille urille, Benny Latimore iskee pianosta klassiset groovet ja toinen vanhan soulin sessioässä Timmy Thomas kirnuaa hammondista kirkkoa kehiin. Soulin perinnehirmujen rinnalla häärii myös tuoreempia mustan musiikin sankareita: Cindy Blackman iskee pettämättömiä rytmejä osalla raidoista ja The Rootsin Ahmir "?uestlove" Thompson vastaa toisaalla karummalla mutta ehkä vielä funkymmalla mitalla.

Albumin singleksi lohkaistu The White Stripes -cover Fell In Love With A Boy on niin likaisesti fatback, että järki himmenee – kiitos Roots-pörriäisen rummutuksen ja tuotannon. Levyn materiaali on muutenkin muualta lainattua, kuten tällaisessa musiikissa on tapana: laulujen laatu ratkaisee, ei se kuka ne on raapustanut. Deep soul -klassikko The Chokin' Kind avaa kavalkadin ja tiiviis tunnelma pidetään yllä muun muassa Carla Thomasilta ja Jossin ykkösidoli Aretha Franklinilta lainatuilla numeroilla. Yhtään puhki kaluttua biisiä ei ole mukana, eivätkä Stonen tulkinnat ole mitään standardikikkoja pyörittävää kvasi-soulia.

Tiukimmankin linjan mustan rodun ylemmyyteen uskovat diggarit joutuvat nostamaan tassut pystyyn Joss Stonen edessä. Näinhän soulia lauletaan: tekstit haltuun ottaen, kautta linjan pidätellen ja ainoastaan oikeissa kohdissa täysillä päästellen. Anastacioilla, Michael Boltoneilla ja kaikilla muilla mustan lauluperinteen raiskaamisella rikastuneilla olisi opittavaa tältä ihmetytöltä.

Sielukkuus ei ole yliampuvan kirkumisen synonyymi. The Soul Sessions on loistava oppitunti soulinhoidon perusasioista. 

Lisää luettavaa