JOSS STONE: LP1

Arvio julkaistu Soundissa 8/2011.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.

Joss Stonen laulunlahjat ovat kiistattomat, mutta nyt nuori nainen kuulostaa kireältä. Ehkä liika yrittäminen johtuu musiikillisen suunnan epävarmuudesta. Ensimmäisen albumin (The Soul Sessions, 2003) reippaan retrosoulin jälkeen kuultiin enemmän ja vähemmän toimivia kokeiluja päivänkohtaisen r&b:n kentillä.

Arvio

JOSS STONE
LP1
Stone’d

Joss Stonen laulunlahjat ovat kiistattomat, mutta nyt nuori nainen kuulostaa kireältä. Ehkä liika yrittäminen johtuu musiikillisen suunnan epävarmuudesta. Ensimmäisen albumin (The Soul Sessions, 2003) reippaan retrosoulin jälkeen kuultiin enemmän ja vähemmän toimivia kokeiluja päivänkohtaisen r&b:n kentillä. Pari vuotta sitten ilmestynyt Colour Me Free tavoitti uuden ja vanhan välillä kiitettävän tasapainon, jota Eurythmicsin parrakkaana puolikkaana tunnettu Dave Stewart nyt järkyttää toisena tuottajana ja lauluntekopartnerina.

Dave Stewartin ansioluettelo jatkuu loputtomiin ja legendaaristen yhteistyökumppanien lista vieläkin pitempään. Tuskinpa esimerkiksi Bob Dylan on työllistänyt häntä pelkästään mai­nioksi seuramieheksi, mutta tällä kertaa kaikkialle ehtivästä miekkosesta koituu pelkkää harmia. Don’t Start Lying To Me Now kiitää kiitettävästi, kunnes kolahtaa kolhoon kitaravalliin. Yhteyteen sopimaton filli koituu Somehow’n kohtaloksi.

Äänitteen keskinkertaisuudesta ei pidä syyttää yksin Dave Stewartia, sillä kysymyksessä on laulajattaren oman yhtiön ensimmäinen julkaisu. Kuka tietää, ehkä Joss Stone todellakin tähtäilee viihdeareenoille Patricia Kaasin ja Katie Meluan jatkoksi?

Lisää luettavaa