Kun rumpali ja herrasmies Bill Bruford hiljan kertoi puhelimessa semiluottamuksellisesti kitaraguru Robert Frippin juuri heittäneen roskikseen liki valmiin King Crimson-studioalbumin, oletin että Virginin toimistossa on saattanut lentää seinään esine jos toinenkin.
Crimson sopimus on sellainen, että Virginillä on ykkösoptio kaikkeen yhtyeen materiaaliin. Käytännössä EMIjätin osanen on odottanut uutta ja relevanttia tavaraa käsi markkinamasiinan kahvalla kohta viisi vuotta. Samaan aikaan Frippin kukoistava Discipline Global Mobile on suoltanut jatkuvalla syötöllä erittäin hyviä ”uusvanhoja” livelevyjä sekä tuplatrion viiden kuudenneksen omia juttuja – kakkosrumpali Pat Mastelotto ei ole vielä solistiksi ryhtynyt.
Kuinka iloisia Virginissä onkaan siis mahdettu olla, kun Robert on tarjonnut yhtiölle kolmen cd:n livemuisteloa! Cirkus (The Young Persons Guide To King Crimson) Live on korkealaatuinen tuote, ja idea loistava – jos kuluttajan oletetaan asuneen vakuumissa. Mutta koska fanit jo käyttävät DGM:n palveluita, heitä Cirkus Live ei juuri hetkauta. Ei vaikka triolta löytyykin upeat luennat peräti 25 biisistä. Upeaa kuultavaa ovat e.g. Neurotica, Dinosaur, Ladies of the Road, Fracture ja The Talking Drum.
Cirkus Live ei lopulta ole paljon muuta kuin Virginin maksama mainos DGM:n arkistokatalogista. Eräs maailman parhaista kitaristeista osoittautuu siis myös vittumaisen näppäräksi liikemieheksi. Fiksuna miehenä Fripp tietää myös, että ne näsäviisaat kriitikot joita DGM ruokkii säännöllisesti, eivät voi olla vinoilematta megayhtiölle arvioissaan. King Crimson on elämäntapa.