KING CRIMSON: Vrooom Vrooom

Arvio julkaistu Soundissa 02/2002.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Vaikka tarkoitus oli toinen, riitti King Crimsonin historian parhaisiin lukeutuvan Robert Fripp-Bill Bruford-Tony Levin & Adrian Belew-Trey Gunn-Pat Mastelotto -kokoonpanon elinkaarta vain 36 kuukautta.

Arvio

KING CRIMSON
Vrooom Vrooom
Discipline Global Mobile

Vaikka tarkoitus oli toinen, riitti King Crimsonin historian parhaisiin lukeutuvan Robert Fripp-Bill Bruford-Tony Levin & Adrian Belew-Trey Gunn-Pat Mastelotto -kokoonpanon elinkaarta vain 36 kuukautta. Tuona toukokuiden 1994 ja 1997 välisellä jaksolla laittoi tämä häikäisevä tuplatrio improvisatorisen rockin parametrit taas kerran uusiksi. Tempauksellaan yhtye todisti olevansa yhtä vitaali, laadukas, arvaamaton ja pelottava kuin esimerkiksi alkuvoimaisilla albumeilla Red (1974) tai Three of a Perfect Pair (1984).

Allekirjoittanut seurasi King Crimsonia Euroopassa toukokuussa 1995 viiden konsertin verran. Niistä yksikään ei jäisi pois henkilökohtaiselta "kaikkien aikojen viisitoista parasta keikkaa" -listalta, ja niinpä tuore livetallenne Vrooom Vrooom on näissä korvissa erinomainen matkamuisto. Kahden show'n parhaat palat koko skaalalta esitellessään tupla sekä täydentää fantastisen THRaKaTTakin (1996) hallittua improvisaatiokaaosta että tavallaan nollaa dokumentin nimeltä B'Boom (1995), joka oli "virallinen bootleg" tuplatrion ensimmäisistä esiintymisistä Argentiinassa vuoden 1994 lopulla.

Kahden tunnin Vrooom Vrooom käsittelee tyhjentävästi kaiken sen, mistä juuri tämä King Crimsonin inkarnaatio tuli tunnetuksi; tarjolla on herkkää balladitunnelmaa (One Time, Free As a Bird), tiukkaa polyrytmittelyä (Three of a Perfect Pair, Vrooom Vrooom), kohtuuttoman julmaa rusennusta (21st Century Schizoid Man, Red, THRAK), hulvatonta hölmöilyä (Elephant Talk, Indiscipline), maukkaita duettoja (Conundrum, Prism, Two Sticks) sekä järjen päästä irrottavaa freerockia ja hyvälla maulla annosteltua soitannollista eksellenssiä. Tämän patsaan kaatamisesta saavatkin nuoremman polven avant- ja postrock-yrittäjät haastetta loppuiäkseen.

Siinä missä 90-luvun tuplatrion ylivoiman perusteluun ei uusia aihetodisteita kaivata, tulee Level Five -livelevy puolestaan enemmän kuin tarpeeseen. Muutaman suorastaan arveluttavan julkaisun jälkeen on hienoa havaita, että King Crimsonin nimeä tänään kantava Fripp-Belew-Gunn-Mastelotto -nelikko vaikuttaa puhjenneen kukkaan Toolin kanssa Yhdysvaltoja vuoden 2001 lopulla kiertäessään. Poissa ovat muun muassa The ConstruKction of Lightin (2000) kaatanut hapuilu sekä kvartettia muutenkin riivannut epätasaisuus. Suurin kiitos tulee siitä, että Gunn ja Mastelotto ovat vihdoin nousseet lunastamaan ne lupaukset, jotka heiltä vaadittiin jo vuoden 1993 David Sylvian & Robert Fripp -albumilla The First Day ja sitä seuranneella kiertueella, jolta allekirjoittanut todisti kolme keikkaa.