LADYTRON: Light & Magic

Arvio julkaistu Soundissa 02/2003.
Kirjoittanut: Jani Järvinen.
Kun laitetaan samaan pakettiin Kraftwerkilta lainattu univormulook, The Human Leaguen syntsasoundi vuosimallia 1979 ja tarttuvia popmelodioita kaunisäänisen neitokaisen esittämänä, toimii homma ainakin paperilla. Jokin Ladytronissa kuitenkin tökki jo ensimmäisen 604-albumin kohdalla.

Arvio

LADYTRON
Light & Magic
Telstar

Kun laitetaan samaan pakettiin Kraftwerkilta lainattu univormulook, The Human Leaguen syntsasoundi vuosimallia 1979 ja tarttuvia popmelodioita kaunisäänisen neitokaisen esittämänä, toimii homma ainakin paperilla. Jokin Ladytronissa kuitenkin tökki jo ensimmäisen 604-albumin kohdalla. Uutta Light & Magic -levyä kuunnellessa asia viimein valkenee. Yhtyettä vaivaa on ryppyotsaisuus, joka välittyy musiikin lisäksi myös yhtyeen haastatteluista.

Media on usein niputtanut Ladytronin osaksi electroclash-genreä, joka ammentaa 70- ja 80-lukujen futumeiningistä. Siinä missä useimmat electroclash-aktit hurmaavat huumorintajullaan, saa Ladytron aikaan vaivaantuneisuuden tunteita. Esimerkiksi singleksi irrotettu Seventeen lässähtää kammottavaan sanoitukseen.

Sitä ei kuitenkaan käy kiistäminen, etteikö liverpoolilaisnelikko osaisi hyvälle päälle sattuessaan tehdä tarttuvia poplauluja ja ymmärtäisi soundipolitiikan päälle. Yhtyeen futuristinen retrosoundi ei ole pelkkää kierrätystä, vaan yhtyeellä on selkeästi oma äänensä. 

Lisää luettavaa