Monessa (Thin Lizzy, Pink Floyd) mukana olleen Snowy Whiten blues rock soljuu vaivattomasti. Nimiraidalla riffi saa vastapainokseen kiintoisan flamenco-kitaran, urut täydentävät kuvaa paikoin mainiosti, etenkin instrumentaaliraidalla Commercial Suicide, joka on eräs albumin kohokohtia. Siinä White irrotteleekin kunnolla. Pitkälti hitaita blueseja soittava veteraani käyttää teksteissään jonkin verran genren kliseitä, mutta tuoreempaakin syytä bluesiin löytyy: Get Responsible kehottaa meitä kaikkia ekotalkoisiin hyvästä syystä, joskin hieman päälle liimatusti.
Soitto sujuu mallikkaasti, ja pelastaa jopa nimeltään tavanomaisen kappaleen It’s Only The Blues. Akustistakin näppäilyä sisältävä päätöskappale One More Traveller päättää tyylikkäästi tunnin blues-matkan, jonka heikoin lenkki on laulu: värikkäämmällä ja voimakkaammalla laulajalla pisteet nousisivat yhdellä. Pitkät instrumentaalijaksot helpottavat tilannetta ja kannessakin kitara nostetaan hyvästä syystä etualalle.