Tämän levyn saapumista odotellessani kuuntelin Wastedin parikymmenvuotisen tuotannon läpi. Totesin ensinnäkin, että tasaisen kovaa laatua bändi on omassa melodisen punkin kehyksessään tehnyt. Toisekseen huomasin ajattelevani, että Wastedin kohdalla en kaipaa minkäänlaista uudistumista. No, nyt sitä kuitenkin saatiin.
Ensikuuntelulla Modern Lien post punk -sävyt tuntuvat yllättävänkin paljon yhtyettä uudistavilta: kaiutettu laulusoundi ja muutenkin kolkompi tunnelma, biisejä määrätietoisesti vetävä basso ja dramaattiset kitaramaalailut.
Tietenkin muutos on suhteellista ja korostuu vain osassa biisejä. Ytimestä ei voi erehtyä, ja Wasted on aavistuksen hitaammilla tempoillakin se sama, välittömästi tunnistettava punkjyrä. Wasted yhdistää post punkin usein kolhoon aneemisuuteen oman leipälajinsa eli mukaansa tempaavat hoilauskertsit. Synkistelevä tunnelma kohtaa nostattavan energian herkullisesti ja saa yhtyeen kuulostaamaan pariakin edellislevyään aggressiivisemmalta. Toki paletin laajentaminen sopivasti myös monipuolistaa ilmaisua.
Kymmenen pari-kolmeminuuttisen biisin nippu on kova. Vetävät kertosäkeet seuraavat toisiaan ja ujuttavat monenlaisia ihmiskunnan epäkohtia vihaisesti mutta ei lannistuneesti perkaavat tekstit tajuntaan. These Streetsin natsivihaa on mahdotonta olla julistamatta mukana ja Rich Man’s War tuntuu tässä maailmanajassa vähän liikaakin.
Meillä oli jo 22 vuotta sitten biisejä ilmastonmuutoksesta, että luonto kostaa kyllä pian jos ihmiset eivät muuta elintapojaan. Eihän ne muuttaneet, ja nythän luonto sitten kostaa ihan kunnolla.
Ville Rönkkö, edellisestä Wasted-albumista Here Comes The Darknessista ehti vierähtää peräti yhdeksän vuotta. Oliko missään vaiheessa vaarana, ettei lisää Wasted-levyjä olisi tullut?
– Muutin Berliiniin vuonna 2013 ennen Here Comes The Darknessin julkaisua, ja se tietenkin hidastaa vähän treenaamista. Keikkoja on soitettu koko ajan, siinä ei ole ollut taukoa muuta kun korona-aikana tietysti. Ja tehtiinhän me The Truth Will Not Be Televised -ep vuonna 2016.
– Olen Wastedin biisintekijä ja mulla on Berliinissä bändi nimeltään Beginnings, jonka biisintekijä olen myös. Me tehtiin albumi vuonna 2018 ja toinen levy oli treenattuna, mutta Saksassa lockdownit pysäytti koko musiikkitouhun kuin seinään kahdeksi vuodeksi.
– En missään vaiheessa unohtanut Wastediä vaan tein näitä uuden levyn biisejä siinä sivussa pikkuhiljaa. Bändi on 25 vuotta vanha, niin siitä on tullut perhe ja perheen haluaa pitää pystyssä.
Uudella albumilla on uudenlaisia post punk -vaikutteita. Mikä siihen innoitti?
– Mulla oli aina mielessä, että uusi Wasted-levy tulee silloin kun on jotain uutta annettavaa. Meillä on jo niin monta levyä, ettei ole mitään järkeä tehdä taas yhtä samanlaista. Post punk -vaikutteet tuli ihan itsestään sen kummempia miettimättä, kuuntelen enemmän semmoista musaa nykyisin kuin perus duuripunkia.
Turhauttaako, että monet lauluissanne kaikuvista epäkohdista ovat edelleen samoja kuin parikymmentä vuotta sitten?
– Turhauttaa. Monet asiathan on vielä huonommin kuin silloin. Meillä oli jo 22 vuotta sitten biisejä ilmastonmuutoksesta, että luonto kostaa kyllä pian jos ihmiset eivät muuta elintapojaan. Eihän ne muuttaneet, ja nythän luonto sitten kostaa ihan kunnolla.
– Levyllä on myös biisi sodasta, josta tuli nyt valitettavasti vielä ajankohtaisempi kuin viime kesänä kun se tehtiin.
– Rasismia vastaan taistelu on ollut aina meillä vahvasti mukana ja sekään tilanne ei näytä muuttuvan mihinkään. Turhauttaa, että ihmiset eivät opi tulemaan toimeen keskenään, eivätkä opi historiasta näköjään mitään.
Teksti: Mikko Meriläinen
