WASTED: Down And Out

Ensimmäisellä albumillaan Wasted herätti kilokaupalla lupauksia, mutta bändinä se ei vielä Suppress & Restrainillä ollut valmis. Nyt vuotta myöhemmin kierrettyään kymmenissä Euroopan vallatuissa taloissa ja pikkuklubeissa ja noustuaan Suomen ehkä suosituimmaksi vanhan koulun punk-bändiksi se tuskin voi enää valmiimmaksi tulla. Wasted on kehittynyt paitsi viihdyttäväksi myös aikaansa terävästi peilaavaksi tehonyrkiksi.
Tässä maassa Wastedille ei lajityypissään löydy juuri esikuvia tai haastajia, mutta täysin tyhjästä bändin rehvakas punk-soundi ei ole syntynyt. Down And Outilla voi kuulla kaikuja katupunk ja Oi! -sceneistä niin uudelta kuin vanhaltakin mantereelta ja Ville Rönkön entisestäänkin sotkuisemmaksi käynyt ääni kestää vertailuja vaikkapa Rancidin Lars Frederiksenin ja Dropkick Murphysin Al Barrin tulkintoihin. Ja vaikka ajat ovat näennäisesti muuttuneetkin Wastedin edustaman lajityypin syntyajoista, eivät senhetkistä maailmantilaa heijastanut epätoivo ja kurjuus ole maailmasta mihinkään kadonneet. Itse asiassa tämän ajankohtaisemmaksi ei The Cornerin henkilökohtainen manifesti oman paikan löytämisestä yhteiskunnan arvojen puristuksessa, Daily Supply (Of Vanityn) päättömän kulutushysterian ihmettely tai etenkin Recruitsin militarismi-intoilun pohdinta enää tule. Ja kun Wastedin biisit ovat saaneet jo edelliseltä albumilta tutun napakkuuden lisäksi roiman satsin tiukkuutta, ei Down And Outista voi puhua kuin vuoden suomalaisena punk-levynä.
Niin kauan kun yhtye muistaa noudattaa Fuel -biisistä löytyvää ohjenuoraansa ("Armed with my voice, fueled by my anger!"), voi Wastedille povata pelkkää hyvää.