MASTODON: Crack The Skye

MASTODON
Crack The Skye
Reprise

Musiikin kuuntelijoilla, ja varsinkin toimittajilla, on usein pakottava tarve sijoittaa jokainen kuulemansa levy johonkin tiettyyn lokeroon. Kuitenkin aika ajoin kartalle ilmestyy yhtyeitä, joiden kohdalla se ei olekaan niin yksinkertaista. Niille mielikuvituksellisimmat keksivät uusia genrejä. Loput tyytyvät kuvailemaan näitä yhtyeitä erilaisin kiertoilmaisuin, jotka voidaan useimmiten tiivistää siihen, että kyseiset yhtyeet kuulostavat lähinnä itseltään.

Myös Crack The Skye -albumia kuunnellessa lienee järkevintä todeta jo alkuun, että Mastodonin uusin levy kuulostaa Mastodonilta. Rönsyilevän musiikki-ilotulituksen voi toki halutessaan yksinkertaistaa jonkinlaiseksi progen ja hevin yhteensulautumaksi; siitähän Mastodonissa on kyse. Mutta onko Mastodon “progeheviä”? Ja jos Dream Theater on “progeheviä”, mitä helvettiä Mastodon sitten on?

Sitä paitsi, Blood Mountain (2006) on aivan yhtä selkästi Mastodonin tekemä levy. Crack The Skye taas ei ensikuulemalta vaikuta sille kovinkaan loogiselta jatkeelta.
Crack The Skye on hengästyttävä teos, joka ei aukea yhdellä tai edes viidellä kuuntelukerralla. Musiikillisesti se on jo enemmän progea kuin heviä, mutta kokonaisuutena silti huomattavasti poukkoilevaa Blood Mountainia eheämpi. Levyn tunnelma on sen massiivisuudesta huolimatta kauttaaltaan hennon eteerinen, ja instrumenttien keskinäiset roolitukset vaikuttavat entistä pidemmälle mietityiltä. Yliampuvat musiikilliset irtiotot on jätetty viimeisen biisin zappa-hölmöilyyn, ja merkittävä osa ilotulittamisesta on ujutettu kuin vaivihkaa monipuolisten laulusovitusten piiriin. Samalla laulupuolen kokonaisilme on muuttunut aiempaa melodisemmaksi.

Yhtyeen jäsenten kommentointia seuratessa saa helposti sellaisen kuvan, että Crack The Skye olisi jotenkin “perinteisempi rockalbumi”. Sen voi tietysti jokainen tulkita miten lystää.