MASTODON: Once More ’Round The Sun

MASTODON
Once More 'Round The Sun
Warner

Mastodonin uusin on monella tavalla yhtyeen huippuhetki. Kappalemateriaali on monipolvista, mutta silti johdonmukaista, sävellystyö on itsevarmaa ja vaivattoman kuuloista, laulusuoritusten taso on parempi kuin kenties koskaan aiemmin ja synkän merellinen tunnelma on entisellään.

Itseäni ei ole koskaan aivan mielettömästi viehättänyt yhtyeen kevyempi ulosanti, jossa kimurantit ja melodiset kitarariffit kohtaavat hennon laulutulkinnan. Pahimmillaan materiaali syöksyy toisesta korvasta sisään ja samantien toisesta ulos.

Yhtye tavallaan piilottaa teknisen suvereniteettinsa happoiseen ja 70-lukulaisen rockin perinteestä ammentavaan ulosantiin. Tämä on täsmätuotettujen ja persoonattomuuteen asti editoitujen metallilevyjen aikakautena raikasta. Tällä kertaa on silti jotain pielessä rumputuotannossa: ennen niin energinen ja loppuun asti tyylikäs Brann Dailor kuulostaisi olevan jotenkin lopussa.

Mastodon on sikäli valitsemallaan polulla, että yhtyeen soundi on levy levyltä hioutunut helpommin lähestyttäväksi ja ilmavammaksi, jopa radioystävälliseksi. Once More ’Round The Sun on tämän(kin) kehityksen huippupiste. Silti joku albumissa minua kyllästyttää.