Mastodonin Emperor Of Sand jatkaa kahden edeltäjänsä linjoilla – Tajunta jää räjäyttämättä

Mastodon
Emperor Of Sand
Reprise

Mastodonin neljä ensimmäistä albumia ovat puhdasta timanttia, joista jokaisella otettiin musiikillinen harppaus aina uusiin suuntiin. Kirkkain helmi on progressiivinen ja psykedeelinen Crack The Skye (2009), jota seurannut The Hunter (2011) suoraviivaisti tyyliä ja otti enää pari askelta eteenpäin. Once More ’Round The Sunilla (2014) otettiinkin sitten kaksi askelta eteen ja yksi taakse.

Odotukset nousivat korkealle, kun yhtye tiedotti Crack The Skyen tuottaneen Brendan O’Brienin palanneen taas puikkoihin ja luvassa olisi teemalevy ajasta ja kuolevaisuudesta. Mihin suuntaan Mastodon sitten tällä kertaa lähtee? Ei kovin uusille teille eikä järin kauas.

Mihin suuntaan Mastodon sitten tällä kertaa lähtee? Ei kovin uusille teille eikä järin kauas.

Emperor Of Sand on siloiteltu jatkumo kahden edellisen levyn tyylille ja soundille. Déjà vu -tunne on vahva ja biisit tuntuvat kuin ylijäämäriffeistä tehdyiltä. Vasta levyn puolivälissä Roots Remain pistää kunnolla uuden vaihteen silmään ja yhdistelee bändin eteeristä puolta mättöön uudella tavalla. Muutenkin levyn vahvin materiaali löytyy sen jälkipuoliskolta, kun musiikki rönsyilee ja bändi astuu ulos edellislevyjen tyylillisistä raameista, kuten Clandestinyn psykedeliaosassa sekä Andromedalla. Levy myös päättyy heittämällä sen parhaimpaan biisiin Jaguar God, joka alkaa akustisella näppäilyllä ja kasvaa lopulta eeppisiin mittoihin. Tätä lisää!

Rumpali Brann Dailor ottaa yhä tukevampaa jalansijaa laulajana kitaristi Brent Hindsin jäädessä yhä enemmän taustalle. Sekä Dailor että Hinds kuin myös basisti Troy Sanders ovat kehittyneet laulajina valtavasti ja kuulostavat levyllä hyvältä, mutta pelottaa jo nyt valmiiksi, miten varsinkin Hinds mahtaa suoriutua näistä kappaleista keikoilla. Perinteitä kunnioittaen levyllä kuullaan myös Neurosis-ukko Scott Kellyä vierailemassa, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu, ettei se tuo mitään lisäarvoa.

Emperor Of Sand ei ole millään tavalla huono, mutta Mastodonilta on lupa odottaa jotain vieläkin tajunnanräjäyttävämpää. The Hunterin ja Once More ’Round The Sunin faneille kuitenkin lämpimät suosittelut.