MERCURY REV: The Essential Mercury Rev – Stillness Breathes (1991-2006)

Arvio julkaistu Soundissa 10/2006.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Vastikään Suomessa poikennutta Mercury Reviä pidetään usein The Flaming Lipsin sisaryhtyeenä. Syyt ovat yksinkertaisia: Mercury Revin laulaja-kitaristi Jonathan Donahue vieraili 1990-luvun taitteessa parin levyn ajan The Flaming Lipsin riveissä, Mercury Revin basistina aloittanut Dave Fridmann tuottaa molempia yhtyeitä ja kummatkin ryhmät ovat tämän ajan ansiokkaimpia americanan modernistajia. Kaiken lisäksi yhtyeiden kehityskaari kummajaisesta seuratuksi suosikiksi on miltei identtinen.

Arvio

MERCURY REV
The Essential Mercury Rev - Stillness Breathes (1991-2006)
V2

Vastikään Suomessa poikennutta Mercury Reviä pidetään usein The Flaming Lipsin sisaryhtyeenä. Syyt ovat yksinkertaisia: Mercury Revin laulaja-kitaristi Jonathan Donahue vieraili 1990-luvun taitteessa parin levyn ajan The Flaming Lipsin riveissä, Mercury Revin basistina aloittanut Dave Fridmann tuottaa molempia yhtyeitä ja kummatkin ryhmät ovat tämän ajan ansiokkaimpia americanan modernistajia. Kaiken lisäksi yhtyeiden kehityskaari kummajaisesta seuratuksi suosikiksi on miltei identtinen. Tämä kokoelma jakautuu kahtia – kahdellakin tavalla. Ensimmäinen tapa on fyysinen, ykköslevyllä kuullaan yhtyeen keskeisiä raitoja ja kakkoslevyllä kuriositeetteja. Toinen tapa liittyy kuusi albumia julkaisseen Mercury Revin uran kronologiaan. Ennen vedenjakajana toimivaa Deserter’s Songs -levyä (1998) yhtye teki hyvinkin hälyävää ja vastahankaista rockia, sen jälkeen ilmaisu on ollut eeppisempää ja elokuvallisempaa. Yksittäisinä raitoina Mercury Revin valioesityksissä ei ole vikaa, mutta mikään ei pidä kokonaisuutta kasassa – ei edes Donahuen hassu, aivan kuin jostain ohennettu ääni. Avutonta ja sekavaa kappalejärjestystä korostaa se, että täydellisiä aloitusbiisejä yhtyeellä olisi monta (The Dark Is Rising, Holes ja Car Wash Hair esimerkiksi), mutta silti nivaska käynnistetään tässä joukossa mitättömällä Diamondsilla. Toisen levyn lainabiiseissä (Lennon, Dylan, Bowie, Beefheart) ja muissa harvinaisuuksissa on fanille tonkimista, mutta niiden takia ei tätä kannata ostaa. Mercury Rev ei ole otollinen kokoelma-yhtye. Ehkä paras tapa tutustua yhtyeen musiikkiin on harkittu ja kantava Deser-ter’s Songs -levy. Siitä on helppo lähteä etenemään kumpaan suuntaan tahansa.

Lisää luettavaa