Usein tulee odotettua liikoja. Mercury Rev näyttää jääneen oman uransa vangiksi. Se räpyttelee siipiään perhosen lailla, mutta ei tiedä minne menisi.
Loistavaan Deserter’s Songs -albumiin (1998) asti Mercury Revin kehitys kulki loogisesti. Nyt näyttää siltä, että yhtye viettää loppu-uransa tuon kulminaatiopisteen, kosmisen americanan modernin mestariteoksen, varjossa. Sen jälkeen yhtyeen anti on ollut ohuempi joka levyllä. Uusi Snowflake Midnight -kiekko on masentava näyttö trion nykytilasta.
Vielä Snowflake In A Hot World -avaus sujahtaa ohi tutuissa merkeissä. Jonathan Donahue kummastelee maailmaa suurin silmin ja laulaa latteuksia mikkihiirimäisellä falsetillaan. Jo sitä seuraavalla Butterfly’s Wing -raidalla levy rupeaa oireilemaan ja vähitellen tauti puhkeaakin täyteen kukkaansa. People Are So Unpredictable -biisi ei kuulosta enää mauttomalta, vaan kahden täysin sopimattoman elementin väkivaltaiselta törmäykseltä.
Herranen aika, mikä ihme on saanut yhtyeen maustamaan useat levyn raidoista drum’n’bass-tyylisellä säkätyksellä, kammottavalla muistumalla 90-luvun puolivälistä? Olisiko kaiken takana poikkeuksellisen huono trippi? Tuskin kyse ainakaan on tuottaja Dave Fridmannin kujeilusta.
Snowflake Midnight ei toimi millään tasolla, ei yksittäisinä biiseinä eikä kokonaisuutena. Taitaa olla aika hyvästellä taas yksi yhtye, jonka vaiheita on tullut seurattua tarkoin alusta asti.
