MERCURY REV: Deserter’s Songs

Arvio julkaistu Soundissa 11/1998.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Aiemmilla levyillään Mercury Rev on esittänyt pikkuisen vinksahtanutta, mutta pohjimmiltaan melodista amerikkalaista lo-fi-psykedeliaa. Nyt yhtye ei enää jaksa outoilla, vaan se on tehnyt sävelmiltään suorimman ja äänimaailmaltaan kuulaimman ja konventionaalisimman albuminsa.

Arvio

MERCURY REV
Deserter's Songs
V2

Aiemmilla levyillään Mercury Rev on esittänyt pikkuisen vinksahtanutta, mutta pohjimmiltaan melodista amerikkalaista lo-fi-psykedeliaa. Nyt yhtye ei enää jaksa outoilla, vaan se on tehnyt sävelmiltään suorimman ja äänimaailmaltaan kuulaimman ja konventionaalisimman albuminsa. Pitkään tekeillä ollut Deserter´s Songs tuntuu loogiselta jatkolta noin kolme vuotta sitten ilmestyneelle, yhtyettä pois kaikkein itsetarkoituksellisimmista undergroundista vetäneelle See You On The Other Sidelle. Albumien välillä Rev on visiteerannut muun muassa Chemical Brothersin Dig Your Own Hole -levyn päättävällä The Private Psychedelic Reel -eepoksella. Deserter´s Songs aiheuttaa samanlaista mielihyvää kuin mummon kutomien villasukkien vetäminen jalkaan talvi-illoin. Levyn ajattomassa melankoliassa on jotain samaa kuin The Zombiesin Odessey And Oraclen ja The Beach Boysin Friendsin lämpimissä tunnelmissa. Sen rikkaisiin sovituksiin on mahdutettu niin puupuhaltimia, klavinettia ja wurlitzeria kuin paljon muutakin kummasteltavaa. Kuuden minuutin ajan tähtikirkkaaseen yähän katoavan Holesin puhdas ja levollinen tunnelma on todella henkeäsalpaava. Muutenkin Deserter´s Songs on enemmän kaunista kansanperinnettä kuin rock-musiikkia. Oman amerikkalaisen unelmansa tallentamiseen Mercury Rev on saanut apua muun muassa The Bandin Levon Helmiltä ja Garth Hudsonilta.

Lisää luettavaa