MERCURY REV: The Secret Migration

Ala-asteen kuvaamataidon tunneilla piti vesivärimaalaukset tehdä niin, että paperille ei jäänyt ainoatakaan valkoista kohtaa. Mercury Revin soundissa – ja Dave Fridmannin tuotannossa yleisemminkin – on paljon samaa. Tuohon äänimaiseman täyteläisyyteen pitkälti perustuu Mercury Revin viehätys, sen musiikki on kuin keijukaisten tähdittämän fantasiaseikkailun soundtrack. Samaan kuvastoon kuuluvat myös Black Forest (Lorelei) -kappaleen "If I was a white horse/and offered you a ride/through a black forest" -tyyliset, mystisromanttiset sanoitukset.

Mercury Revissä on mielenkiintoista suureellisten ja dramaattisten sovitusten muodostama kontrasti Jonathan Donahuen vaatimattoman ohueen lauluääneen, jonka ansiosta musiikissa on jatkuvasti vahva jännite. Piristävää on myös kitaroiden vähäisyys ja runsas pianon käyttö.

Laajempaan tietoisuuteen Mercury Rev nousi vuoden 1998 upealla Deserter's Songs -albumilla ja hioi soundiaan entistä täyteläisemmäksi kolme vuotta myöhemmin ilmestyneellä All Is Dreamilla. Esteettisesti tämä yhtyeen kuudes albumi jatkaa hyvin samanlaisissa tunnelmissa, mutta laatu ei tällä kertaa ole yhtä tasaista.

The Secret Migration ei ole kahden edeltäjänsä veroisesti onnistunut kokonaisuus. Ensinnäkin sen rasitteena alkaa olla jo liiankin tutuksi muodostunut Fridmann-soundi. Koska jatkuvasti tapahtuu jotain suurta ja mystistä, alkaa se alkuviehätyksen jälkeen aiheuttaa ähkyä. Alati dramaattisesta soundista huolimatta – tai oikeastaan siitä johtuen – levyn sisäinen jännite ei jaksa kantaa albumin kestoa.

Mercury Revin pitäisi joko keksiä jotain selkeästi uutta ilmaisuunsa, tai ainakin yltäkylläisen kuorrutteen alle kätkeytyvien sävellysten täytyisi olla erityisen kiinnostavia. Tällä kertaa niin ei valitettavasti ole. Mukana on muutamia In A Funny Wayn ja Arisen tasoisia, yllätyksettömiä ja tylsiä raitoja.

Alku on komea, sillä svengaavan basson kuljettama Secret For A Song liitää kevyesti säkeistössä ja nousee kertosäkeessä komeasti lentoon. Siinä on lisäksi tarttuvuutta, mitä levyn monista sävellyksistä puuttuu. Myös Across Yer Ocean ja Diamonds ovat uljaita, haastaviakin teoksia. First-time Mother's Joy (Flying) on levyn kaunein esitys ja nostaa levyn loppupuolen kiinnostavuutta.

Tätäkin Mercury Rev -levyä kuuntelee mielellään jo kiehtovien yksityiskohtien takia. Kuitenkin The Secret Migrationista välittyy vaivaannuttava aavistus, että yhtye on jäämässä oman tyylinsä vangiksi.