Kun Bobbie Gentryn The Delta Sweete ilmestyi vuonna 1968, kutsui Billboard muusikkoa arviossaan Miss Gentryksi. Tämä anekdootti kertoo kaikenkattavasti, millaisen ajan ja kulttuuri-ilmapiirin keskelle tuo avantgardistinen ja kurittomankin emansipoitunut albumi syntyi.
Mercury Revin tuore versiointi osoittaa, että Gentryn musiikki on kestänyt aikaa paremmin kuin jäyhät arvot ja sukupuolinormit. Midlakesta tutulla Jesse Chandlerilla täydentynyt yhtye etsii laulujen ytimestä mytologisoituneen ja yliajallisen Amerikan, jota mittailemalla se rakentaa transsendenttia suhdetta alkuperäisesityksiin. Kertojaääniksi on kiinnitetty 12 huipputason laulajaa Norah Jonesista Laetitia Sadieriin ja Susanne Sundførista Lucinda Williamsiin.
Yksityiskohtia myöten harkittu esitys on yhtenäisyydessään vangitseva. Komeasta toteutuksesta huolimatta levy törmää kuitenkin lähtökohtiinsa. Kun edelläkävijäksi määrittynyttä musiikkia tulkitaan uudestaan, pelkistyy pioneerihenki helposti suureelliseksi muodoksi. The Delta Sweete Revisitedilla ongelma paikallistuukin voimakkaasti kuvitettuun yleistunnelmaan, joka ei saa millään kiinni Gentryn estottomuudesta. Vaikka Mercury Reville vieraineen pitää nostaa hattua näkemyksensä tarkasta vaalimisesta, pelkistyy levy kohtalonomaisuuteensa juuttuneeksi mukaelmaksi jostakin, mikä virtasi aikoinaan vailla estoja.
