MICHAEL JACKSON: Invincible

Arvio julkaistu Soundissa 12/2001.
Kirjoittanut: Jorma Jortikka.
Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Ikivanhan markkinointihokeman perusteella Michael Jacksonin kymmenen vuoden studiolevypaasto ei ole mennyt hukkaan. Hän ei ole ollut musiikkirintamalla aktiivinen, mutta lehtien otsikoissa sitäkin enemmän.

Arvio

MICHAEL JACKSON
Invincible
Epic

Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Ikivanhan markkinointihokeman perusteella Michael Jacksonin kymmenen vuoden studiolevypaasto ei ole mennyt hukkaan. Hän ei ole ollut musiikkirintamalla aktiivinen, mutta lehtien otsikoissa sitäkin enemmän. Luultavasti Michael ei kuitenkaan ole samaa mieltä väittämästä, sillä toden ja mielikuvituksen välillä ajelehtivissa kirjoituksissa Michaelista on luotu Popin kuninkaan sijasta Popin Frankenstein.
Kymmenen vuotta on pitkä aika kerätä paineita luomisen jarruksi, ja Michael on käyttänyt koko ajan hyödykseen. Aikoinaan Michael oli parhaimpia popfunkdiscon tekijöitä maailmassa, mutta nyt ajat ovat muuttuneet. Invincible-albumin Quincy Jones -vaikutteinen ensisinkku You Rock My World ei iskenyt niin, että maailma olisi keinahtanut, ja niinpä tunteellinen balladi kansojen välisestä yhteydestä Cry laitettiin pikaisesti auraamaan tietä menestykselle. R. Kellyn kirjoittama R&B-laulu edustaakin albumin huippua. Ylipäänsä Michaelin uudistumisenhalu on vienyt tanssikappaleissa hakoteille. Modernin soinnin hakeminen on johtanut puolitekoisiin biiseihin, ja laulujen näennäiskiihkeys jättää kaikesta ähkymisestä huolimatta tunnelman viileäksi (Heartbreaker, 2000 Watts). Ylpeimmillään Michael voi olla saavutuksistaan juuri hitaissa R&B -balladeissa, joita albumilla on puolet kaikista kappaleista. Babyface, Teddy Riley ja R. Kelly saavat myhäillä tyytyväisinä tuotannoistaan.
Muutos aikaisempaan on suurin laulujen sanoituksissa, joihin Michael on päästänyt hyvinkin henkilökohtaisia tuntemuksiaan. Michael kommentoi kirjoituksia, joissa hänestä on tehty pelottava monsteri (Threatened) ja tivaa lehtien oikeuksia tunkeutua hänen elämäänsä (Privacy). Samalla hän kuitenkin pyrkii tarmokkaasti härnäämään niitä, jotka uskovat Michaelin vääristyneeseen suhteeseen lapsiin, sillä muuten ei voi selittää lasten leikkipuistoiloittelun käyttämistä äänitehosteena (The Lost Children). 

Lisää luettavaa