MICHAEL JACKSON: The Ultimate Collection

MICHAEL JACKSON
The Ultimate Collection
Epic

Moni kakku päältä kaunis. Komean keinonahkaisen laatikon kansiin on kuvattu Michael Jackson -hahmoja eri aikakausilta, tismalleen sama idea kuin viime jouluna julkaistulla Number Ones -kokoelmalla siis. Valitettavasti tämän neljän cd:n boksin sisältökään ei ole paljon muuta kuin kyseisen hittisarjan laajennus. Dangerous-kiertueella Bukarestissa tallennettu bonus-dvd kuvittaa toimivan pop-spektaakkelin, mutta hieman irralliseksi sekin jää.

Näille levyille olisi mahtunut jopa King Of Popin tarina, mutta tilaisuus jätetään käyttämättä. Kaikkien hittien kierrättäminen on turhaa, koska tällaisia laatikoita ei julkaista massamarkkinoille, vaan todellisten connoisseurien tarpeita täyttämään. Erityisen ala-arvoiselta tuntuu vuodet 1982-86 kattavan levyn jättäminen vain 51 minuutin mittaiseksi. Mikä tahansa olisi ollut parempaa kuin parikymmentä minuuttia tyhjää tilaa – etenkin kun mukaan on löydetty toistakymmentä julkaisematontakin raitaa. Olisi niitä varmasti enemmänkin ollut.

Juuri tämä julkaisematon materiaali tekee The Ultimate Collectionista edes välttävän julkaisun. Muutamat demot albumien ulkopuolelle jääneistä biiseistä (rytmikkäät Sunset Boulevard ja Cheater, herttainen Scared Of The Moon ja ehkä liiankin hauskaksi ideaksi huomattu Monkey Business) todistavat, että klassikkolevyjen editointi lopulliseen asuun ei varmasti ollut helppoa. Todellisiin arkistojen aarteisiin ja tällaisten erikoisjulkaisujen suolaan kuuluu myös We Are The World -kappaleen demo, jonka Michael laulaa kokonaan.

Laatikon mukana seuraava kirjanenkin jää käyttämättömäksi mahdollisuudeksi. Aikajana keskittyy kaikkien mahdollisten palkintojen luettelemiseen ja kirjailija/kriitikko Nelson Georgen essee täyttyy itsestäänselvyyksistä. Ja kaikkein sopivin ihminen kommentoimaan Michael Jacksonin neroutta on tietenkin Elizabeth Taylor: ”Michael on mielestäni yksi hienoimmista koskaan tälle planeetalle syntyneistä ihmisistä. Minun mielestäni hän on myös popin, rockin ja soulin todellinen kuningas.”

Tismalleen sama analyysi muuten painettiin jo kymmenen vuotta sitten ilmestyneen HIStory – Past, Present And Future -tuplan kansivihkoon. Ovatko Jackon puolestapuhujat nykyisin näin vähissä?