POPEDA: Häkää

Arvio julkaistu Soundissa 12/2005.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Huomaamattoman hajuton ja tappava hiilimonoksidi ei pääse yllättämään, kun Popeda kaasuttelee taas garagestaan ilman isompaa pimp my ride -käsittelyä kirkonkylän ja citykeskustan raitille. Häkää havaitseekin lähinnä ronskissa soitannassa, joka rouskuttaa jytimekkäitä riffejä ja raikaa Costellon miehekkään lihaksikkaissa sooloissa, joissa myös Jani Kemppisen täysikätiset urkusiivut saavat sijansa. Hautamäen nimissä on biisilistan selkäranka yhdeksän sävellyksen osalta.

Arvio

POPEDA
Häkää
Poko

Huomaamattoman hajuton ja tappava hiilimonoksidi ei pääse yllättämään, kun Popeda kaasuttelee taas garagestaan ilman isompaa pimp my ride -käsittelyä kirkonkylän ja citykeskustan raitille. Häkää havaitseekin lähinnä ronskissa soitannassa, joka rouskuttaa jytimekkäitä riffejä ja raikaa Costellon miehekkään lihaksikkaissa sooloissa, joissa myös Jani Kemppisen täysikätiset urkusiivut saavat sijansa. Hautamäen nimissä on biisilistan selkäranka yhdeksän sävellyksen osalta. Kitaravoimaan ja -logiikkaan uskovat luonnostaan myös kepittäjinä kunnostautuneet tuottaja ja Katsastuslaulu-aloitusraidan tekijä Jani Viitanen, vierailevat sävelniekat Markku Petander ja Samuli Laiho sekä vieläpä Eric Clapton Raakaa voimaa -biisin (Blues Power) cover-uusinnassa.

Välittömän energisen albumin välitön ensivaikutelma onkin mukavan vankka ja asfalttikitkaltaan pitävä road-kiekko. Toki seassa on näitä yksittäisiä holtittoman rentoja singlerepäisyjä ja rallatuksia, kuten lähes epämukavan muodolliseksi Popeda-pastissiksi luonnosteltu Ikurin mimmi. Iskelmätallista Asikainen-Vainio vuokrattu yllätysraskas ohjelmanjulistus Ei lasten käsiin julkaistiin viime vuoden kesällä. Saapa nähdä tuleeko Villin Lännen rillumarei-ska-rallista Belle Star levyn seuraava yksi sinkkulohkaisu. Pauli Hanhiniemen ja Hara Laukkasen sanoittama pikarokki Ostin Desoton lipuu luontevasti mukaan kokoontumisajoon Costello Hautamäen tulkitsemana.

Enimmäkseen Popeda kiitää ja pörrää luotettavan tasaisesti tutuilla ajourillaan ja tuunaa vanhoja sanoituksiaan temaattiseksi kierrätykseksi. Stereoita soittava Mauno ottaa Pallelta boysien isännöintivastuun lauantai-iltojen pillurallissa ja suksillekin noustaan eroottisen innuendon merkeissä. Usean motorismin iloihin paneutuvan laulun ohella mielikuvissa seikkailevat tutut hyvät, pahat ja kipeät menninkäiset, inttikokemukset ja elämän valttikortteja tuhlailevat kapakkaelämykset. Ikuisten teinien levottomuus, angsti ja huumori sekä ahavoituneiden rokkityöläisten raaka realismi mittelevät sulassa sovussa keskenään rocklyriikan pelikentällä. Virtaviivaiset melodiat pitävät huolen, että sanoma menee nopeasti takomalla kalloon ja kirvoittaa kertosäkeissä yllytyshulluutta niiden mukana äännähtelyyn.

Lisää luettavaa