Popedan mittavan tuotannon kuunteleminen putkeen olisi ankara mittelö, joka saattaisi johtaa toisenlaiseen putkeen. Niinpä tuotannon olennaisimpaan ytimeen keskittyminen tupla-cd:n muodossa onkin terveydellisistä syistä järkevämpää.
Mutta onko Pelkkää juhlaa yhtä kuin ”very best of Popeda”? Ikävä kyllä ei, osin ilmeisesti siitä syystä, että edellisestä kokoelmasta Hittejä, kersantti Karoliina on vain neljä vuotta ja kaikkeja biisejä ei ole haluttu ryöstöviljellä uudelleen. Sellaiset Popeda-anthemit kuin Da Da, Palle And The Boys ja Kaasua, komisario Peppone ovat kyllä mukana, mutta monia muita jää kaipaamaan. Kymmenen vuoden takainen loistopala Repe ja Lissu, paras mahdollinen Born To Run -johdannainen olisi ilman muuta pitänyt laittaa rinta rinnan Pate Mustajärven Synnyimme lähtemään -soolocoverin kanssa. Nyt kuulija joutuu pärjäämään myös ilman Yö- ja Kellot lyö -biisejä.
Mitä uutta juhlakokoelman ostaja sitten saa? Neljässä vuodessa on ilmestynyt ainoastaan yksi uutta materiaalia sisältävä Popeda-albumi Just, jolta mukaan on valittu kolme palaa. Tuoreen pään irtosinglet Hilipatipippaa ja Kakskytä centtiä on varmaan alun perinkin kaavailtu tälle kokoelmalle. Niiden lisäksi kuullaan kahdeksan valintaa Mustajärven soololevyiltä, mikä ei ainakaan tiivistä tämän kokoelman yhtenäisyyttä.
Muun muassa biisit Eläinten vallankumous ja Beibin kanssa Irlantiin osoittavat, että ”Suomen Rolling Stonesissa” on muitakin puolia kuin se aina korostettu junttirock, ja häivähtääpä Kun mies unelmoi -palassa hienoinen seestyminenkin. Kyllä tuplalta juhlahetkiä löytyy, mutta olisiko 30-vuotisjuhlissa jo laajemman katsauksen paikka?
